Avainsana: ahdistus

Vika vai ominaisuus?

Henkilökohtaiset kirjoitukset -sarjani saa taas jatkoa. Kuten mainitsin, pelkkää treenischaibaa en tule kirjoittamaan, mutta hiukan tarkempaa valintaa käytän jatkossa aiheissa. Tämä osittain ihan siksi, että joskus mietin, milloin tämä kolahtaa kunnolla omaan nilkkaan ja joku päättää käyttää kirjoittamaani minua vastaan. Tai että tämä vielä kostautuu työelämässä.

No, kuitenkin. Olen lapsesta saakka ajatellut olevani jokseenkin kummallinen erilaisten asioiden, kuten kontrollin tarpeen ja pakonomaisen käyttäytymisen suhteen.… Lue lisää »

Mitään annettavaa?

Olo on ollut aika tyhjä viimeiset pari kuukautta, ja on tuntunut taas ettei tännekään ole mitään kerrottavaa. Oon treenaillu (mitä nyt 2,5 viikkoa olin levossa tuossa maaliskuun paikkeilla), syöny (myös karkkia), käyny töissä (välillä väsyneenä), saanut toisen keskenmenon ja pyörinyt himassa jäljelle jäävän ajan (eli ahdistunut asioista, jotka pitäisi olevinaan hoitaa, kuten siivoaminen). Ei jaksa edes hävettää, etten ole saanut aikaiseksi kirjoitettua, kun on vaan ollut niin keskittynyt jaksamaan päivät.… Lue lisää »

Just rollin’ (kohti lomaa)

Jopas on taas aika vierähtänyt edellisestä postauksesta. Elossa ollaan, nou worries! : D

Photo 08-06-15 09 00 42_optToissaviikonlopun oli aivan törkeän hyvä keli, jos muistanette, ja harjoittelin lauantain ja sunnuntain skedeilyä hra Valokuvaajan painostuksesta. Oma lonkkarini on mulle liian jäykkä (on muuten myynnissä, osta pois! niiden valmistus on lopetettu, last chance ja silleen), joten testailin sitten puoliskon matalaa, paremmin slaideihin sopivaa lonkkaria. Suprise suprise, sen mä handlasin!… Lue lisää »

Miten stressi selätetään?

Siinä aihe, jonka kanssa olen paininut ihan aina, erityisesti työelämässä. Olen aivan jäätävä stressaaja kaikesta, kuten deadlineista, aikatauluista ja kellonajoista. Henkilökohtaisessa elämässäni stressaan lähinnä rahasta niinä aikoina, kun se on ollut vähissä ja siitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Tänään kävin pohtimassa meidän työterveyspsykologin kanssa, kuinka saisin hallinnan tunteen töistäni sairasloman jälkeen ja voisin saavuttaa tilan, jossa rentoudun, lepään ja olen lopulta stressaamatta kun työpaikan ovi sulkeutuu.… Lue lisää »

Takaisiin arkeen – opinko mitään?

1) Itselleen pitää olla armollinen. Ei pitäisi, vaan pitää. Isi-muodot romukoppaan (still working on this…)!
2) Perfektionismi on enemmän sairaus kuin hyve, mutta se ei määritä minun luonnettani tai minua ihmisenä. Sen kanssa pitää oppia elämään, mutta se ei saa hallita minua.
3) Perfektionismille on paikkansa, mutta se ei ole työelämässä. Työt eivät tekemällä tästä maailmasta lopu.… Lue lisää »

Eteenpäin, sano mummo lumessa. Ja värjäsi tukan jäänvaaleaksi.

’Olet työkyvytön kunnes toisin todetaan. Se on ajattelumalli joka sinun pitäisi hyväksyä.’ Entä jos en pysty? Vasta viime viikolla itse tunnustin tilanteen oikeasti itselleni, ymmärsin miksi olen ylipäätään sairaslomalla. Että en ole todellakaan työkykyinen. Odotin jotenkin kaiken lähtevän siitä nousukiitoon ja palaavani töihin suunnilleen asap. Sen sijaan työterveys jatkoi sairaslomaani ja olen ollut väsyneempi kuin koskaan. Siis kirjaimellisessa merkityksessä, voisin oikeastaan vain nukkua.… Lue lisää »

Perfektionismikin on sairaus.

Kirjoitan tekstiä, jota en kuvitellut koskaan omalta kohdaltani joutuvani kirjoittamaan. Jonka aihe, syy, jotenkin hävettää minua, on itselleni kauhean nolo asia ja suuri heikkous minussa. Nimittäin oma väsymykseni, takaisin hiipinyt masennus ja täysi sokeus näiden itselleen tunnustamisen kanssa. Ainakaan ajoissa. Miksi sitten kirjoitan? Jotta ehkä joku muu osaisi tehdä toisin kuin minä. Tunnustaa heikkoutensa ja olla sitä kautta vahva.

Olen nyt kolmatta viikkoa sairaslomalla, joka alkoi ihan vain väsymyksestä.… Lue lisää »

Voiko valmentaja olla väärässä?

Dear diary,

pakkolepo (tai kevennys, kuten valmentaja sitä kutsuu) jatkuu. Kuuliaisena uskon, kun sanotaan että on aika keventää (tiedän kyllä sen itsekin, mutta kuten viimeksi todettiin, hitokseen vaikeaa), mutta omalle tyylilleni uskollisena kiukuttelen siitä silti ihan hiukkasen. Ihme, ettei valkku ole määrännyt puolisoa vahtimaan käskyn noudattamista. Minulla on ehkä vähän tapana karata salille.

(Vai onko?!)

Day 2: käytin tilannetta ’hyödyksi’ ja kulutin lauantain omissa luottamustoimissa, eli Erton alaisen yhdistyksen ET ry:n hallituksen kokouksessa.… Lue lisää »

Kiusaava polvi ja ne muut syyt

En ole koskaan aiemmin saliharrastukseni aikana kärsinyt minkäänlaisesta motivaatiopulasta, mutta viime aikoina on ollut todella tahmeaa lähteä salille. Treenit, jotka on tehty, on tehty laadukkaasti ja loppuun, uusia metodeja ja liikkeitä testaten, mutta kovin moni treeni on jäänyt välistäkin. On ollut olevinaan kaikenlaista, vaikka vaan ei tunnu virta riittävän mihinkään. Uusi toimenkuva töissä, pelko ahdistumisesta tilanteessa, jossa ahdistumista ei voi näyttää ulospäin, masennuksen oireet, stressaaminen asioista joihin ei voi vaikuttaa ja erityisesti niistä, joihin voi ja jatkuva väsymys on vieneet terää.… Lue lisää »

Kun ahdistus vie sinua

Taloyhtiön glögit on juotu. Olimme auttamassa puheenjohtajaa tilan järjestelyissä ja istuimme tunnin ajan seurustelemassa vieraiden, meitä reippaasti vanhempien ihmisten kanssa. Tilanne on meille molemmille todella paljon energiaa vievä. Nälkäkin jo aika kova, joten päätetään lähteä kauppaan.

Matkalla yritetään puhua niitä näitä keveitä, jotta emme aina puhuisi vain huonoista jutuista, pieleen menneistä asioista, epäonnistumisista (minä) tai ongelmsitamme (kyllä, niitä on, kaikilla). Lähtiessä olen varmistanut, että Jounilla on avaimet ja pankkikortti, koska minulla ei ole edes taskuja.… Lue lisää »