Avainsana: perhe

Mitään annettavaa?

Olo on ollut aika tyhjä viimeiset pari kuukautta, ja on tuntunut taas ettei tännekään ole mitään kerrottavaa. Oon treenaillu (mitä nyt 2,5 viikkoa olin levossa tuossa maaliskuun paikkeilla), syöny (myös karkkia), käyny töissä (välillä väsyneenä), saanut toisen keskenmenon ja pyörinyt himassa jäljelle jäävän ajan (eli ahdistunut asioista, jotka pitäisi olevinaan hoitaa, kuten siivoaminen). Ei jaksa edes hävettää, etten ole saanut aikaiseksi kirjoitettua, kun on vaan ollut niin keskittynyt jaksamaan päivät.… Lue lisää »

Takamus kipeänä arkeen…

20160306_105634605_iOS-opt
Kahta en vaihda: joskus vuonna 1997/8 hommattuja, aivan parhaita pertsan kilpa-Fischereitä ja vuoden 1949 mallistoa olevaa voitelijamestaria, joka edellämainitut pitää priimakunnossa.

Olin viime viikon kirjaimellisesti hiihtolomalla, nimittäin vastasin ’kyllä’ vanhempieni kutsuun lähteä Lappiin viikoksi hiihtämään murtsikkaa ja ihmettelemään lumikasoja. Olin viimeksi käynyt Pyhällä joskus ylppäreiden jälkeen 2000 -luvun alussa, joten oli aika lailla no idea mihin paikkaan onkaan menossa. Ihan kiva mesta, mitä nyt hiihdollisesti reittejä ei ollut niin paljon tarjolla kuin Ylläksellä, jossa olen ollut useampaan kertaan suksimassa keväisin.… Lue lisää »

Uudet tuulet (koska uusi vuosi?)

Voi että, olisitteko ikinä arvanneet miten jännä seikka onkaan tullut eteen, että sitä elämää on ihan fitneksen ulkopuolellakin? No, ihan superjännästi sitä on, kun elämässä on muutakin keskiössä kuin oma perse.

Töiden suhteen on ollut kaaosta ja kaikenlaista pientä harmia, kotona on tunteet olleet pinnassa äitipuolen roolissa ja Mino the Minion on päässyt murkkuikään – siis oppinut vähintään kaikki temput ja fitnesslifessä päädyin kehityskauden jatkon lisäksi myös kuitenkin etsimään uuden valmentajan.… Lue lisää »

Ei kisoja vuonna 2016

Tässä on nyt taas ollut kaikenlaista. Yllättävää, eikö…? On tullut uutta perheenlisäystä kun Mino the Minion tuli taloon, puolison kanssa on tehty isoja päätöksiä, on sairasteltu, pohdittu auton hankintaa ja päätetty siirtää kisat suosiolla ainakin vuoteen 2017.

Photo 16-11-15 21 13 55_opt
Mino chillaa

Pieni chihuahua Mino kotiutui meille jo yli kolme viikkoa sitten, ja on ottanut meidät kaikella rakkaudella mitä pienestä koirasta irtoaa omaksi perheekseen.… Lue lisää »

Perheenlisäystä (kohupaljastus!)

Meille saapuu nopealla aikataululla uusi perheenjäsen, nimiittäin Minion tulee huonenna taloon! Perinpohjainen pohjustukseni (jatkuva toisto…) tuotti tulosta ja pitkäaikainen haaveeni toteutuu huomenna: Mino the Minion saapuu residenssiimme . Meille kotiutuu siis todellinen minikoira, pienikokoinen Chihuahua. Tai kuten tätskän 2v muru E totesi: kissakoira ☺️.

Olen kauan etsinyt meille jo koiraa, joka ei aiheuttaisi perheenjäsenille allergisia reaktioita (eli että hänet voi ’koeajaa’ lasten kanssa), joka olisi helppohoitoinen (helposti pestävä ja mukana kuljetettava, ei superpitkiä kävelylenkkejä vaativa) ja joka ei olisi enää aivan pentu – sisäsiistiksi opettaminen on minulle tässä kohtuukiireisessä elämäntilanteessa haastavaa, eikä se ole missään nimessä meidän 12-vuotiaan tytön tehtävä.… Lue lisää »

Hallittua kaaosta, palkkatappeluita ja tapaturmia.

Olin viimeiset 5 viikkoa enemmän ja vähemmän kesälomalla, ja vaikka periaatteessa oli aikaa kirjoitella, ei vaan ollut inspistä sitten yhtään. Pahoittelut lukijoilleni, mutten jaksanut tehdä puoliväkinäistä täällä-ollaan -postausta. Kaipasin vaan lepoa ja löhöömistä, hyviä treenejä ja ruokaa.

Mun loman ekan viikon kaikki lapset oli meillä. Jouni oli töissä kolme mun ekaa lomaviikkoa, joten minun ensimmäinen lomaviikko oli aika hulinaa. Toisella viikolla vahdin siskon lapsia pari päivää ja tein ohjauksia, kolmannen viikon olin osaksi töissä.… Lue lisää »

Just rollin’ (kohti lomaa)

Jopas on taas aika vierähtänyt edellisestä postauksesta. Elossa ollaan, nou worries! : D

Photo 08-06-15 09 00 42_optToissaviikonlopun oli aivan törkeän hyvä keli, jos muistanette, ja harjoittelin lauantain ja sunnuntain skedeilyä hra Valokuvaajan painostuksesta. Oma lonkkarini on mulle liian jäykkä (on muuten myynnissä, osta pois! niiden valmistus on lopetettu, last chance ja silleen), joten testailin sitten puoliskon matalaa, paremmin slaideihin sopivaa lonkkaria. Suprise suprise, sen mä handlasin!… Lue lisää »

Eteenpäin, sano mummo lumessa. Ja värjäsi tukan jäänvaaleaksi.

’Olet työkyvytön kunnes toisin todetaan. Se on ajattelumalli joka sinun pitäisi hyväksyä.’ Entä jos en pysty? Vasta viime viikolla itse tunnustin tilanteen oikeasti itselleni, ymmärsin miksi olen ylipäätään sairaslomalla. Että en ole todellakaan työkykyinen. Odotin jotenkin kaiken lähtevän siitä nousukiitoon ja palaavani töihin suunnilleen asap. Sen sijaan työterveys jatkoi sairaslomaani ja olen ollut väsyneempi kuin koskaan. Siis kirjaimellisessa merkityksessä, voisin oikeastaan vain nukkua.… Lue lisää »

Photo Jouni Rajala

Välilevyn pullistumasta lavalle

Aloitin aktiivisemman saliharrastuksen piiiiitkän treenitauon jälkeen 2012 alussa, ja kesän lopussa hommasin ekan ns. oman PT:n, (joka muuten sattui olemaan täälläkin kirjoitteleva Karppisen Teemu). Pari kuukautta ehdin treenata kun kilpailija minussa nosti taas päätään, ja aloin haaveilemaan BF-lavoista. Ehdin jo suunnitella alustavaa aikataulua ja ehkä valmentajan hankkimista (oma tausta kilpahiihdossa ei ihan antanut optimaalisia lähtökohtia ei-kestävyyslajin treenaamiseen : D ), kunnes kohtalo puuttui peliin.… Lue lisää »

Lapset on ihanii. Itekin olin skidinä.

Eihän lapsista saa sanoa pahaa. Varsinkaan, jos ne ei ole omia.  Lapset ei koskaan ole ärsyttäviä, rasittavia, manipuloivia, tahalaan ’tyhmiä’ eikä varsinkaan itsepäisiä. Enhän mäkään koskaan ole (enkä varsinakaan ollut lapsena, mulla oli ne valjaat ihan oman turvallisuuteni takia!).

Kuten arvata saattaa, meillä oli edellinen viikonloppu lapsiviikonloppu. Itse olin tyylikkäästi kokouksessa sekä lauantain että sunnuntain, mutta yritin paikata tilannetta pyytämällä loppuperheen sunnuntaina syömään keskustaan kun pääsen töistä.… Lue lisää »