Avainsana: psyyke

Tilinpäätös ja toimintasuunnitelma

Järjestömaailmassa kasvaneena ja lähes koko työurani siellä tehneenä tulee elämääkin helposti ajateltua tavoitteiden (toimintasuunnitelman) ja niiden toteutumisen (tilinpäätöksen) kautta. Välillä mietin liiankin orjallisesti, onko mennyt vuosi ollut tuloksekas tai mitä olen saavuttanut, vaikka elämässä ei pitäisikään olla laatukriteerejä. Olen aika haka edelleen arvottamaan kaiken.

Tilinpäätöksenä alkuvuosi 2016 oli rehellisesti vain ja ainoastaan ihan hirveä. Mitään niin kamalaa en ole kokenut hetkeen, ehkä koskaan.… Lue lisää »

Vika vai ominaisuus?

Henkilökohtaiset kirjoitukset -sarjani saa taas jatkoa. Kuten mainitsin, pelkkää treenischaibaa en tule kirjoittamaan, mutta hiukan tarkempaa valintaa käytän jatkossa aiheissa. Tämä osittain ihan siksi, että joskus mietin, milloin tämä kolahtaa kunnolla omaan nilkkaan ja joku päättää käyttää kirjoittamaani minua vastaan. Tai että tämä vielä kostautuu työelämässä.

No, kuitenkin. Olen lapsesta saakka ajatellut olevani jokseenkin kummallinen erilaisten asioiden, kuten kontrollin tarpeen ja pakonomaisen käyttäytymisen suhteen.… Lue lisää »

Mitään annettavaa?

Olo on ollut aika tyhjä viimeiset pari kuukautta, ja on tuntunut taas ettei tännekään ole mitään kerrottavaa. Oon treenaillu (mitä nyt 2,5 viikkoa olin levossa tuossa maaliskuun paikkeilla), syöny (myös karkkia), käyny töissä (välillä väsyneenä), saanut toisen keskenmenon ja pyörinyt himassa jäljelle jäävän ajan (eli ahdistunut asioista, jotka pitäisi olevinaan hoitaa, kuten siivoaminen). Ei jaksa edes hävettää, etten ole saanut aikaiseksi kirjoitettua, kun on vaan ollut niin keskittynyt jaksamaan päivät.… Lue lisää »

Uudet tuulet (koska uusi vuosi?)

Voi että, olisitteko ikinä arvanneet miten jännä seikka onkaan tullut eteen, että sitä elämää on ihan fitneksen ulkopuolellakin? No, ihan superjännästi sitä on, kun elämässä on muutakin keskiössä kuin oma perse.

Töiden suhteen on ollut kaaosta ja kaikenlaista pientä harmia, kotona on tunteet olleet pinnassa äitipuolen roolissa ja Mino the Minion on päässyt murkkuikään – siis oppinut vähintään kaikki temput ja fitnesslifessä päädyin kehityskauden jatkon lisäksi myös kuitenkin etsimään uuden valmentajan.… Lue lisää »

Perheenlisäystä (kohupaljastus!)

Meille saapuu nopealla aikataululla uusi perheenjäsen, nimiittäin Minion tulee huonenna taloon! Perinpohjainen pohjustukseni (jatkuva toisto…) tuotti tulosta ja pitkäaikainen haaveeni toteutuu huomenna: Mino the Minion saapuu residenssiimme . Meille kotiutuu siis todellinen minikoira, pienikokoinen Chihuahua. Tai kuten tätskän 2v muru E totesi: kissakoira ☺️.

Olen kauan etsinyt meille jo koiraa, joka ei aiheuttaisi perheenjäsenille allergisia reaktioita (eli että hänet voi ’koeajaa’ lasten kanssa), joka olisi helppohoitoinen (helposti pestävä ja mukana kuljetettava, ei superpitkiä kävelylenkkejä vaativa) ja joka ei olisi enää aivan pentu – sisäsiistiksi opettaminen on minulle tässä kohtuukiireisessä elämäntilanteessa haastavaa, eikä se ole missään nimessä meidän 12-vuotiaan tytön tehtävä.… Lue lisää »

Karkkia ja blingblingiä – vai ihan ’vaan’ normisettiä?

Otsikkoon viitaten: Mikä vika on siinä normiarjessa? Minun mielestäni se on ihan parasta. Ei niitä huikeita hetkiä muuten osaisi arvostaa, jos elämä ei näyttäisi välillä heikompaa, mustempaa ja tasaisempaa puolta. Minun, eikä kenenkään tuntemani fitness-kisaajan arki ole kovin hattaraa ja sateenkaaria, vaan aikataulutusta ja työpäiviä, foodpreppiä ja lapsia. Jännästi tuli mieleen tässä kun taas syksyn ekat kisat käytiin ja Instagram on täynnä lähinnä kimalletta.… Lue lisää »

Just rollin’ (kohti lomaa)

Jopas on taas aika vierähtänyt edellisestä postauksesta. Elossa ollaan, nou worries! : D

Photo 08-06-15 09 00 42_optToissaviikonlopun oli aivan törkeän hyvä keli, jos muistanette, ja harjoittelin lauantain ja sunnuntain skedeilyä hra Valokuvaajan painostuksesta. Oma lonkkarini on mulle liian jäykkä (on muuten myynnissä, osta pois! niiden valmistus on lopetettu, last chance ja silleen), joten testailin sitten puoliskon matalaa, paremmin slaideihin sopivaa lonkkaria. Suprise suprise, sen mä handlasin!… Lue lisää »

Miten stressi selätetään?

Siinä aihe, jonka kanssa olen paininut ihan aina, erityisesti työelämässä. Olen aivan jäätävä stressaaja kaikesta, kuten deadlineista, aikatauluista ja kellonajoista. Henkilökohtaisessa elämässäni stressaan lähinnä rahasta niinä aikoina, kun se on ollut vähissä ja siitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Tänään kävin pohtimassa meidän työterveyspsykologin kanssa, kuinka saisin hallinnan tunteen töistäni sairasloman jälkeen ja voisin saavuttaa tilan, jossa rentoudun, lepään ja olen lopulta stressaamatta kun työpaikan ovi sulkeutuu.… Lue lisää »

Kyykkää nainen, kyykkää!

Näissä tunnelmissa mennyt viime viikko ja tämäkin – tähän päivään. Kyykkyä on hiottu ja välillä se tuntuu ja näyttää hyvältä, välillä rutisee ja ratisee ja kippailee eteen. Äärimmäisen motivoivaa tosin on näin ’alussa’ sarjapainojen nousu. Kolme viikkoa sitten harjoittelin ihastuttavalla 40 kilolla, kaksi viikkoa sitten uskaltauduin tekemään 5*12 sarjat 50 kilolla ja koutsin kanssa 70:llä kutosia. Viime viikolla nousi yksin pari seiskakymppiä ja kuusvitosia.… Lue lisää »

Takaisiin arkeen – opinko mitään?

1) Itselleen pitää olla armollinen. Ei pitäisi, vaan pitää. Isi-muodot romukoppaan (still working on this…)!
2) Perfektionismi on enemmän sairaus kuin hyve, mutta se ei määritä minun luonnettani tai minua ihmisenä. Sen kanssa pitää oppia elämään, mutta se ei saa hallita minua.
3) Perfektionismille on paikkansa, mutta se ei ole työelämässä. Työt eivät tekemällä tästä maailmasta lopu.… Lue lisää »