Ei kisoja vuonna 2016

Tässä on nyt taas ollut kaikenlaista. Yllättävää, eikö…? On tullut uutta perheenlisäystä kun Mino the Minion tuli taloon, puolison kanssa on tehty isoja päätöksiä, on sairasteltu, pohdittu auton hankintaa ja päätetty siirtää kisat suosiolla ainakin vuoteen 2017.

Photo 16-11-15 21 13 55_opt
Mino chillaa

Pieni chihuahua Mino kotiutui meille jo yli kolme viikkoa sitten, ja on ottanut meidät kaikella rakkaudella mitä pienestä koirasta irtoaa omaksi perheekseen. Jos joku koira rakastaa ihmisiä, niin Mino. Se olisi mukana ihan kaikessa, kirjaimellisesti! Minun perässä tultaisiin suihkuunkin, ja aamulla ihan muitta mutkitta vessaan, jos ei ehdi ovea sulkea tarpeeksi nopeaan. Mikäs siinä onkaan kivempaa kun kerjätä rapsuja, kun emäntä ei pääse karkuun!

Vähän erilaista pientä oireiluakin on kroppa antanut elämän kuopista ja ties mistä (ah somaattiset oireet) ja sairastellakin on vähän ehditty. Joku vatsaflunssa kävi kylässä, ja verenpaineet on olleet niin alhaalla, että huimannut vähän väliä. Säikäytti alkuun aika lailla, ja stressi vain pahensi oireita, jotka lopulta ei sitten olleetkaan merkki mistään sen vakavammasta. Levolla selvitään, lupasi lääkärisetä, kun vaan malttaa olla stressaamatta kaikesta. Ja ehkä vähän hieronnalla, että niska saadaan taas auki, niin häviää öklötys ja päänsärky. Ja kyllä, molempia on harrastettu ja johan tässä taas alkaa olemaan hyvä olo.

Kotona on pohdittu isoja asioita (ja tietysti auton hankintasuunnitelmat on ollut isoimpia kaikista, eiks niin?) ja mietitty miten asioita aikataulutetaan vähän pidemmälle janalle kuin parin kuukauden verran eteenpäin kerrallaan. Meillä on tässä kuitenkin 1-3 lasta kerralla pyörimässä, molempien harrastukset, tytön harrastukset, asuntolainat ja muut yllärimenot joiden kanssa tasapainoilla mahdollisimman sujuvasti.

Kisojen suhteen isot asiat tarkoitti puhdasta aikalisän ottamista. Päätös siirrosta ainakin vuodella eteenpäin mietitytti ja ahdisti minua kilpailuhenkisenä hirveästi, mutta lopulta elämä teki päätöksestä helpon. Minun aikani ei ole vielä, ja haluan tuoda lavalle parasta mitä irti saan, kun sinne ensi kerran nousen. Samalla käänsin uuden sivun myös taustajoukkojen puolella, ja jätin jäähyväiset ihanalle ’kasvattitjoukkueelleni’ Badass Fitness Teamille ja minua yli kaksi vuotta luotsanneelle valmentajalle Timo Elorannalle. Ei yksinkertaisia saati  mukavia ratkaisuja, mutta tässä tilanteessa tarpeellisia. Olen saanut hyvän pohjan, josta minun on aika itsekin kasvaa ja opetella uutta. Mitä tämä sitten tarkoittaa, selviää myöhemmin – itsellenikin.

Treenaaminen jatkuu, kisa-ajankohta jää arvoitukseksi. Onneksi teen tätä salin takia, enkä lavan.

Artikkelikuva: oma
Pikkukuva: Jouni Rajala