Hallittua kaaosta, palkkatappeluita ja tapaturmia.

Olin viimeiset 5 viikkoa enemmän ja vähemmän kesälomalla, ja vaikka periaatteessa oli aikaa kirjoitella, ei vaan ollut inspistä sitten yhtään. Pahoittelut lukijoilleni, mutten jaksanut tehdä puoliväkinäistä täällä-ollaan -postausta. Kaipasin vaan lepoa ja löhöömistä, hyviä treenejä ja ruokaa.

Mun loman ekan viikon kaikki lapset oli meillä. Jouni oli töissä kolme mun ekaa lomaviikkoa, joten minun ensimmäinen lomaviikko oli aika hulinaa. Toisella viikolla vahdin siskon lapsia pari päivää ja tein ohjauksia, kolmannen viikon olin osaksi töissä. Neljäs viikko oli sitten puhtaasti minun päännollaus-viikko.

Photo 01-07-15 13 04 29_opt

Muruja väsyttää, Suna vahtii <3

Photo 15-07-15 15 11 03_opt-2

Oma treeni done, Superhottina ja ylivirkeenä ohjaamaan.

Ja sitä se olikin. Oltiin yksi viikko Turkin Marmariksessa kahdestaan puoliskon kanssa, ekaa kertaa sitten viime vuoden kesäkuun New Yorkin reissun. Olin varannut meille all inclusive -hotellin, joten allasbaarin virvokkeiden lisäksi hotellin hintaan kuului aamupala, lounas, välipala, teehetki ja illallinen. Välipalaa ja teetä ei kyllä tullut pahemmin harrastettua. Nautittiin täysin siemauksin siitä, ettei tarvinnut tehdä yhtään mitään. Suurin projekti koko viikon oli aurinkorasvan laitto ja aurinkotuolista ravintolaan syömään nouseminen : D

Photo 20-07-15 11 22 51_opt

Sahara ja Turkin aurinko. Sahara tekee nykyään myös ns. vähän kivempia rantabiksuja tilauksesta.

Photo 23-07-15 16 47 43_opt

Oijoi kun rankkaa, tätä juomaahan pitää itse pidellä!

Olin niin lomalla, että nautin alkoholiakin varmaan enemmän kun parina viime vuonna yhteensä. Siis allasolutta. Hyvin keräsi nestettä kroppaan yhdessä lämpimän ilman kanssa, paino nousi pari kiloa viikossa ; ). Hujahti kyllä viikon sisällä kotiinpaluusta takaisinkin.

Mä en ole mikään auringonottajatyyppi enkä pidä erityisemmin hiekkarannoista (hiekkaa menee ihan vääriin paikkoihin ja tarttuu aurinkorasvaan, jota mulla pitää olla 50-volttisena koko ajan) tai merivedestä (kirvelee silmiä ja ihon atooppisia kohtia klooriakin enemmän), joten vaikka hotellilta oli kuljetus rannalle, me ei edes käyty siellä. Ei vaan kiinnostanut, joten päätettiin, ettei tartte mennä vaan ’muodon vuoksi’. Lomalla saa tehdä mitä haluaa, ja me haluttiin maata aurinkovarjojen alla altaalla! Nih!

Käytiin me veneristeilyllä merellä yhtenä päivänä, se olikin suurin ponnistus. Kumpikaan ei kyllä uimassa käynyt (…) mutta nautittiin parit coctailit ja maailman huonoimmat Mojitot, jotka paikalliset teki Bacardiin ja johonkin eucalyptys -uutteeseen tuoreen mintun sijaan…

Photo 24-07-15 16 10 16_opt

Siis tosi hyvä drinksu, miten meni noin niinkun omasta mielestä?

Marmariksen ehdoton vetonaula mun silmissä oli hotellin kissaemo ja sen pennut. Eläinrakkaana kävin hakemassa joka päivä tassuterapiaa ja paijaamassa kaikkia nelijalkaisia, jotka lähelleni uskalsivat. Pöpöneuroottisena marssin tosin välittömästi pesemään käsiä. Äidin tyttö?

Photo 25-07-15 17 55 15_opt

Voi tuota onnellista naamaa!

Vika lomaviikko menikin sitten ihan vaan oleskellessa kotona, skedeillen ja treenaillessa. Ja taistellessa BodyCampin kanssa TAAS mun kevään ohjauspalkoista. En vaan *** tajua, miten se on niin vaikeaa. Alan vähän epäilemään, että rahojani en tule koskaan näkemään, sen verran on elinkeinonharjoittajalla selitykset kohdillaan, miksi palkkaa ei ole tullut tammi-, helmi-, maalis-, huhti-, touko- tai kesäkuusta. Onneksi ennakoin tämän parin joskus maaliskuussa,  enkä ottanut enää uusia asiakkaita. En vain olemassa oleville asiakkailleni halunnut sanoa, etten ohjaa (koska tavallaan oma mainekin pelissä) ja tein hyvää hyvyyttäni ohjaustunnit loppuun. Tähän saakka uskoin, että ehkä mä ne euroni sieltä vielä saan, mutta tämän kirjoituksen luettuani en enää ole yhtään vakuuttunut. Tosin, onhan koko puljun omistaja liiketoimintakiellossa ja firma rekattuna Latviaan, että mitä voi odottaa : (. Täytyy miettiä jaksaako jatkotoimia.

Viime viikonloppuna käytiin vielä lasten kanssa mun vanhempien luona maalla (Varkaudessa) keräämässä mansikoita, punaherukoita ja vadelmia porukoiden tilalta. Iskä oli myös niin ihana, että käytti meitä mökillä ja mutsi paistoi Cavan kaveriksi muurinpohjalettuja.

Photo 08-08-15 12 20 46_opt

Jag ska kerätä vadelma från här min mammas puska ja silleen.

Photo 08-08-15 16 53 08_optVeneellä mökille. Lapset sai vesikirpun kiinni saaviin ; )

Loma tuli kyllä tarpeeseen, sen verran on ollut taas kevät. Lasten kanssa on aika ajoin tietysti ongelmia ja otan stressiä niiden kasvatuksesta, läheisen ihosyöpä on mietityttänyt todella paljon nyt aurinkoaikaan ja oma burn-out laittoi keväällä sitten asioita uuteen uskoon. Nyt pitäisi muistaa kuunnella itseään kun paluu töihin maanantaina koitti ja pitää pää siinä suhteellisen tasapainoisessa kuosissa, mihin olen sen ison työn jälkeen saanut.

Ehdinkin olla eilen töissä tunnin, kun sain puhelun Jounilta. Arvasin saman tien, että jotain erikoista on tapahtunut, kun hän harvoin töihin soittaa. Niin tälläkin kertaa. Hän oli ajanut lonkkarilla hiekkaan jalkakäytävällä ja kaatunut, ja odotti kotona selällään lattialla ambulanssia. Sain pidettyä itseni rauhallisena ja kyseltyä vointia sen verran, että sain jonkun tilannekuvan tapahtuneesta ja vaurioista. Onneksi vaikutti heti siltä, että selvittiin kuitenkin aikalailla vähällä, joten jäin töihin odottamaan Jounin soittoa sitten sairaalasta, jahka joku diagnoosi olisi. Ei töiden teosta tosin kauheasti tullut, ja lähdinkin jo kahden jälkeen hakemaan Jounia sairaalasta kotiin. Onneksi esinainen ymmärsi tilanteen ja laski minut pois.

Opetuksena ja muistutuksena nyt ihan kaikille: tällä kertaa ilman kypärää skeittailun tulos oli ’vain’ lievä aivotärähdys, ruhjeita käsissä, murtunut olkavarsi ja neljä tikkiä leuassa sekä kasa mustelmia. Kävi aivan mieletön tuuri, ettei päähän osunut pahemmin. Pidetään siis se kypärä päässä, meille kaikille kun voi sattua, ihan sama miten taitavia ollaan.

Meidän perheessä tästä asiasta ei ainakaan enää edes keskustella.

Tänään teinkin etää, kun herraa piti yölläkin herätellä parin tunnin välein ja tarkistaa vointi. Eihän tuo vielä saa paitaakaan itse päälle, joten vähän avuton se on. Onneksi sentään ei mieliala ole maassa, vaan Jouni suhtautuu asiaan aika pragmaattisesti. Homma nyt vain on näin, ja tällä mennään. Skedeilyt on kyllä tältä kesältä skedeilty, ja videopelien pelaaminenkin on vähän haastavaa yhdellä kädellä ; )

Photo 10-08-15 14 56 27_opt

’Ihan hyvin voi tällä yhdelläkin kädellä skrollailla! Hei tuotko särkylääkettä?’

Ja jotta ei mene liian normielämäsetiksi, niin loppuun selkäkuva! : D. Olkapäät on alkanu vastaamaan treeniin aika kivasti viime aikoina, ja tuntuu jopa itsestä, että kehitystä on tullut. Tuntuma on myös parantunut toooosi paljon, ja huonoja olkapäätreenejä ei nyt ole ehkä kuukauteen ollut enää yhtään. Siis tiedättehän, niitä että ’tulipahan tehtyä’. Välillä niitä sattuu ainakin mulle, vaikka miten moisia vihaankin.

Mun ähellyksiä ja edesottamuksia voi seurata myös YouTubesta, laittelen sinne välillä treenivideoita.

Photo 06-08-15 15 12 48_opt-2’Mikset sä kasva, kun sua turhaan treenasin…’

Ps. Mun(kin) uusi kotisali on Mayor’s. Kestihän siinä pari vuotta, ennenkuin taivuin matkaamaan Ruoholahteen.