Elämä antaa, mutta se myös ottaa.

Tämä on vaikein kirjoitus, mitä olen koskaan kirjoittanut. Vaikein asia, jonka olen elämässäni joutunut todella henkilökohtaisesti kohtaamaan rakkaan, rakkaan mummini kuoleman jälkeen. Tiedän, että monen mielestä asiasta ei saisi kirjoittaa, tai että se on jotenkin hyvän maun vastaista – tosin miksi, en aivan ymmärrä. Tämä on osa minun tapaani käsitellä asia, minä tarvitsen tätä omaksi terapiakseni. Ja minä tiedän, että meitä on monta, ja monta niitä, jotka elävät salaisuutensa kanssa yksin.… Lue lisää »

Uudet tuulet (koska uusi vuosi?)

Voi että, olisitteko ikinä arvanneet miten jännä seikka onkaan tullut eteen, että sitä elämää on ihan fitneksen ulkopuolellakin? No, ihan superjännästi sitä on, kun elämässä on muutakin keskiössä kuin oma perse.

Töiden suhteen on ollut kaaosta ja kaikenlaista pientä harmia, kotona on tunteet olleet pinnassa äitipuolen roolissa ja Mino the Minion on päässyt murkkuikään – siis oppinut vähintään kaikki temput ja fitnesslifessä päädyin kehityskauden jatkon lisäksi myös kuitenkin etsimään uuden valmentajan.… Lue lisää »

Ei kisoja vuonna 2016

Tässä on nyt taas ollut kaikenlaista. Yllättävää, eikö…? On tullut uutta perheenlisäystä kun Mino the Minion tuli taloon, puolison kanssa on tehty isoja päätöksiä, on sairasteltu, pohdittu auton hankintaa ja päätetty siirtää kisat suosiolla ainakin vuoteen 2017.

Photo 16-11-15 21 13 55_opt
Mino chillaa

Pieni chihuahua Mino kotiutui meille jo yli kolme viikkoa sitten, ja on ottanut meidät kaikella rakkaudella mitä pienestä koirasta irtoaa omaksi perheekseen.… Lue lisää »

Perheenlisäystä (kohupaljastus!)

Meille saapuu nopealla aikataululla uusi perheenjäsen, nimiittäin Minion tulee huonenna taloon! Perinpohjainen pohjustukseni (jatkuva toisto…) tuotti tulosta ja pitkäaikainen haaveeni toteutuu huomenna: Mino the Minion saapuu residenssiimme . Meille kotiutuu siis todellinen minikoira, pienikokoinen Chihuahua. Tai kuten tätskän 2v muru E totesi: kissakoira ☺️.

Olen kauan etsinyt meille jo koiraa, joka ei aiheuttaisi perheenjäsenille allergisia reaktioita (eli että hänet voi ’koeajaa’ lasten kanssa), joka olisi helppohoitoinen (helposti pestävä ja mukana kuljetettava, ei superpitkiä kävelylenkkejä vaativa) ja joka ei olisi enää aivan pentu – sisäsiistiksi opettaminen on minulle tässä kohtuukiireisessä elämäntilanteessa haastavaa, eikä se ole missään nimessä meidän 12-vuotiaan tytön tehtävä.… Lue lisää »

Uutta yritystä – kirjaimellisesti

-20151021BAM! Niinhän siinä kävi, että erityisesti BodyCamp -kokeilun jälkeen (siitä voit lukea täältä – en ole vieläkään nähnyt rahojani) päädyin hommaamaan itselleni Y-tunnuksen, jotta voin tehdä ohjauksia omalla nimelläni. Näin minä ja vain minä olen vastuussa asiakkaalle jäävästä mielikuvasta ja kokemuksesta, sekä hallinnoin asiakassuhdetta itse.

Tästä syntyi GoodBe, kirjaimellisesti käännettynä hyvä olla – tai lausuttuna could be, voisi olla.… Lue lisää »

Ruokavaliota ja jalkatreeniä

Hiilarinmussutustalkoot jatkuu jalkojen läpsyttelyn ohella. Ensi viikolla tulossa uudet makrot ja treenijaot, mutta tämä viikko painettiin vielä vanhalla.

Minä tykkään rakennella itse ruokavalioni, joten saan usein valmentajalta makrot ja koostan niiden mukaan safkani. Teen peruspohjan ruokailuille, jota sitten modifioin tarvittaessa lennosta työlounaiden/kaveridinnereiden/x-tapahtuman mukaan.

Marjoja, rehuja, kahvin mantelimaitoja ja sen sellaisen helkutin lillukanvarsia en todellakaan edes laske. Lisäravinteita käytän todellakin vain lisänä, eli treenin yhteydessä.… Lue lisää »

Karkkia ja blingblingiä – vai ihan ’vaan’ normisettiä?

Otsikkoon viitaten: Mikä vika on siinä normiarjessa? Minun mielestäni se on ihan parasta. Ei niitä huikeita hetkiä muuten osaisi arvostaa, jos elämä ei näyttäisi välillä heikompaa, mustempaa ja tasaisempaa puolta. Minun, eikä kenenkään tuntemani fitness-kisaajan arki ole kovin hattaraa ja sateenkaaria, vaan aikataulutusta ja työpäiviä, foodpreppiä ja lapsia. Jännästi tuli mieleen tässä kun taas syksyn ekat kisat käytiin ja Instagram on täynnä lähinnä kimalletta.… Lue lisää »

Paljastuksia ja valmentajakuvioita

Kesä vierähti, tai paremmin lensi todella nopeaan. Jotenkin loma meni ilman, että ehdin pahemmin tajuta koko asiaa ja yhtä äkkiä töitä on painettu jo kuukausi ja syksy on pitkällä. Ensi viikolla on jo ensimmäiset karsinnatkin SM-kisoihin, nimittäin NIIN pitkällä syksyssä ollaan.

Koti-elämästä vain sen verran, että siellä on kipuiltu erilaisten haasteiden edessä, ja suhteen ensimmäinen kunnon riitakin on koettu näin parin vuoden seurustelun jälkeen.… Lue lisää »

Miten sä jaksat?

Kysymys, jonka olen kuullut kymmeniä kertoja pelkästään parin viimeisen vuoden aikana (ja kaksi kertaa pelkästään tänään), ja varmasti kaikki tekin, jotka jorinoitani jaksatte lukea. Siis että miten sä jaksat treenata (erityisesti tätä ihmetellään), syödä fiksusti (eikö toi oo kauheen vaikeeta – joo, normiruoka on…;) ja dieetatakin välillä (tämähän nyt on jo ihan käsittämätöntä ja vaarallista!). Käytännössä: kuluttaa aikaa (ja tuhottomasti rahaa) hassuun lajiin.… Lue lisää »

Hallittua kaaosta, palkkatappeluita ja tapaturmia.

Olin viimeiset 5 viikkoa enemmän ja vähemmän kesälomalla, ja vaikka periaatteessa oli aikaa kirjoitella, ei vaan ollut inspistä sitten yhtään. Pahoittelut lukijoilleni, mutten jaksanut tehdä puoliväkinäistä täällä-ollaan -postausta. Kaipasin vaan lepoa ja löhöömistä, hyviä treenejä ja ruokaa.

Mun loman ekan viikon kaikki lapset oli meillä. Jouni oli töissä kolme mun ekaa lomaviikkoa, joten minun ensimmäinen lomaviikko oli aika hulinaa. Toisella viikolla vahdin siskon lapsia pari päivää ja tein ohjauksia, kolmannen viikon olin osaksi töissä.… Lue lisää »