Raakaleivontaa, normileivontaa, juhlintaa.

Niistä on edellinen viikko tehty. Tai oikeastaan 1,5 viikkoa, nimittäin Halloweenia juhlittiin Las Vegas tyyliin jo toissa viikonloppuna Alppilassa ystäväni Piipun (aka some-guru Viestintä-Piritta) houstaamana ja Quentin Tarantino -syndejä nyt lauantaina meillä.

Halloweeninä teema oli tosiaan Las Vegas, ja vieraita oli etukäteen varoitettu ettei ilman kostyymiä ole sisälle asiaa, ja että baariin pitäisi tuoda lempparidrinkkinsä aineet ja ohjeet. Itsehän en tietenkään taaskaan muistanut, että ko. päivä on pyhäpäivä, eikä kaupat tarjoa antimiaan meille huonomuistisille. Piti lähteä siis kaapeille kaivamaan kaikki vähänkään leivonta-aineelta näyttävä esiin, ja lopputulos oli lähinnä erilaisia pähkinöitä.

Photo 31-10-14 13 35 36_optNo, ei hätää! Minähän innostun välittömästi löydöksistäni ja päätän tällaisella mistään-mitään-tietämättömän asenteella pyöräyttää sellaisen trendikkään raakakakun. Vähän niin kuin ne Be Good Wellness Bar ’ssa tarjottavat, ihanan freesin näköiset värikkäät luomukset. Be Good on muuten uusi suosikkini, nimittäin sieltä saa kaikki kaffet mantelimaitoon -siihen makeuttamattomaan tai origininelliin. Ja kyllä ihan normimaitoonkin, jos sitä kroppa sietää. Itsehän en siedä, sen enempää kuin soijaakaan yhtään altistamatta lähipiiriäni ikäviin tilanteisiin, joten kaffittelut on olleet aika espressovoittoisia viimevuosina.

Mutta se kakku, joka oli ihan pala kakkuu, eikös? Noooo, tavallaan. Siis yllättävän helppoa, mutta hitokseen sitä sotkua, jonka ainakin itse sain aikaiseksi kaakaolla ja hiutaleilla läträtessä.  Mutta ihan kiva siitä tuli, ainakin maultaan. Tässä ohje minun Kaappilöytö -suklaakakkuun:

Photo 01-11-14 18 40 29_opt

Pohja:

3 dl manteleita
3 dl saksanpähkinöitä
2 dl kookoshiutaleita
1 dl neitsytkookosöljyä

Heivaa blenderiin ja surrauta tasaiseksi. Öljy muuten toimii hirveän paljon kivemmin nestemäisessä olomuodossaan. Laita 24 cm halkaisijaltaan irtopohjavuokaan pohjalle leivinpaperi (et tuu ikinä muuten saamaan sitä nätisti irti vuoasta) ja taputtele aines tasaisesti pohjalle. Itse nostin vähän reunoilta ylöskin.

Täyte:
5 dl sekalaisia pähkinöitä (loppui yksi laji kesken, lopputuloksena meni mitä löytyi…)

1dl siirappia/hunajaa
2 dl neitsytkookosöljyä
2 dl kaakaovoita raasteena
2 dl raakakaakaojauhetta
1 tl vaniljaa
ripaus ruususuolaa

Sulata kaakaovoi vesihauteessa ja öljy siinä samalla. Blendaa pähkinät ja sekoita kaikki aineet keskenään. Kaada pohjan päälle. Tuuppaa pariksi tunniksi jääkaappiin. Syö.

Kyllä tämän kanssa ilkesi mennä juhliin, mutta ei tämä nyt ihan drinkki kai ollut. Ajattelin vain teidän kaikkien maksoja, jos tätä luette! En mä muuten!

Bileiden teema oli tosiaan Las Vegas, joten hups heijaa kun emme me mitään viimetippaan jätetty, niin eikun kaapille vaan. Hra Valokuvaajan puku unohtui pesulaan, joten sille kaivettiin Mafioso -tyyliin musta paita, skraka ja housut esille. Jostain sen vanhasta harrastuksesta sillä oli peruina aika aidonnäköinen pistooli ja -kotelo. Ei, ei kannata kysyä mistä harrastuksesta. Haiskahti nörtille ; ). Minä lähdin sitten Dekkersin rintsikoissa ulos, kirjaimellisesti. Joku ehti jo kommentoimaans, että tuli sekin päivä nähtyä – noi pikku-bikinithän testattiin jo aiemmin. En tunnusta muistavani, miksi olen joskus tilannut punaisen korseletin, mutta nyt olin onnellinen että olin. Sopi kuin nakutettu lookkiin, jota täydensi Stoch0lmin kellohame ja Nykistä keväällä tuotu ’aito’ peruukki. Punaa huuliin (ja kenkiin), panta päähän ja menoksi! Viva Las Vegas!

cropic

Viimeisimmistä kuvista muuten esinaiseni totesi, että kyllä tuon miehen kelpaa. En osaa päättää, oliko se hyvä vai huono asia.

Las Vegasista matka jatkui mahataudin saattelemana (ei kyllä sieltä mukaan napattuna) seuraavan lauantain juhliin, jotka olivat hra Kameramiehen nelikymppiset. Oikeastihan ne olisi pitänyt pitää kesällä, mutta a) ei saatu aikaiseksi ja b) Kameramies ei pidä mistään organisoinnista. Se ahdistaa sitä kaikilla tasoilla. Nyt sitten olin luvannut vastata tarjoiluista ja muusta käytännön jutuista juhlapaikalla (=kotona), mikä oli hyvä idea luvatessa. Sitten maha kipeänä ja huono-oloisena se ei ollutkaan enää niin timantti veto. Mutta eihän äitin tytölle tullut mieleenkään, että juhlissa ei olisi ollut emännän tekemät tarjoilut tai että asunto ei olisi ollut puunattu. Onneksi Kameramiehellä kestää käsissä sekä ruuvimeisseli, pölynimuri että paistolasta. Minä nakitin samalla kun leivoin, hää toimi. Fiilistelin vähän erilaisia gluteenittoma juttuja, kuten perunarieskoja, riimihärkää, hummusta, tapaksia ja talvisalaattia. Tämän lisäksi Kultakutri oli leiponut ihania pizzoja.

Photo 08-11-14 18 56 48_optPerunarieskat:

5 dl vettä
1 rkl psylliumia
1 pss perunasosetta
0,5 dl öljyä
ripaus suolaa
3 dl gluteenittomia jauhoja

Perunasoseen ja psylliumin annetaan turvota vedessä n. 5 min. Nostellaan leivinpaperin päälle uuninpellille halutun kokoisia nokareita ja tasoitellaan n. 1/2 sentin paksuisiksi rieskoiksi jauhojen avulla. Pistele haarukalla reikiä tasaisesti rieskoihin ja laita uuniin, 250° ja about 20 min (riippuen rieskojen koosta ja paksuudesta). Hummuksen kanssa aika ässä!

Photo 08-11-14 18 57 04_optTeinhän minä jälkkäriksi myös raakasuklaita, kun olin tähän raakaleivontaan kiinni päässyt. Ihan ei menny kaikki nappiin kuten kuvasta näkyy, mutta ei onneksi makuun vaikuttanut. Vähän oli tosiaan kauniita nuo satsin loput suklaat, joihin oli eksynyt enemmän hunajaa… Teemana kaikissa tarjoiluissa oli meidän suuresti rakastama chili, joten toisiin suklaisiin meni chiliä ja hasselpähkinää ja toisiin kookoslastuja. Käytin pohjana tätä ohjetta:

2 dl kaakaovoita sulatetaan vesihauteessa yhdessä
0,5-1 dl neitsytkookosöljyn kanssa ja sekaan heitetään
3 rkl kaakaojauhetta
1 rkl lucumaa
1 tl macaa
siirappia makeutukseen
haluttuja ainesosia (pähkinää, kookosta, marjoja, mausteita…)

Kaadetaan seos konvehtivuokiin tai jääpalamuotteihin (kunhan vain muotti taipuu, muuten suklaita ei saa irti) ja annetaan jäähtyä pari tuntia jääkaapissa.

Photo 08-11-14 20 20 34

Fiilis ei ollut ihan katossa koko juhlapäivänä, osittain lievien perheriitojen takia (jotka johtuu meillä aikalailla aina jommankumman jännityksestä tai ahdistuksesta) ja osittain mun huonovointisuuden takia. Tiedättekö, sellanen jatkuva darra-olotila. Ihme virus, btw. Saatiin kuitenkin taas enemmän tai vähemmän väkipakolla asioita väännettyä ja puhuttua ja ilmapiiri kohilleen. Kiire tuli kyllä, mutta Tarantino -teemasta pidettiin kiinni ja kaappi käännettiin taas nurin. Tälläkertaa löytyi Mia Wallacelle peruukin lisäksi sentään kaapista perusvalkoinen kauluspaita ja jälleen Dekkersin liivit koristeeksi. Mies oli muistanut hakea sen puvun pesulasta, joten tällä kertaa ei tarttenut arpoa sitäkään. Vincent Vegalle oli ostettu myös huikean arvokas 10 egen peruukki, jonka onnistuneesti saksin oikean mittaiseksi ja lismasin hiusöljyllä. Pulp Fiction, baby!

Bileet meni ihan nappiin, lähes kaikki vieraat selvisi paikalle asti ja kaikki paikalta poiskin. Ei tullut naapureilta harmituksia, valituksia tai vuodatuksia (oli kyllä etukäteen varoitettu, että ilonpirskahduksia voi kuulua meiltäpäin) ja paikat pysyi ehjänä. Ruokaa jäi sikana, mutta ompahan mimmillä pizzaviikot : ). Jännä juttu, ei pistänyt vastaan välipalaansa tänään.

Ps. vihaan lakanoiden vaihtamista. Tänään jouduin tekemään sen yksin, kun laiton vanhat pesuun ja muistin olevani illan yksinäni mimmin kanssa. Nyt meillä on sitten Muumit ruusutarhassa -lakanat. AI miksi? No ihan vaan siksi. Mimmi kysy jo, että mitäköhän iskä tykkää.