Väliviikon välitilinpäätös

_J3A8549_optVäliviikko, välitilinpäätös.

 Missä onnistuin Tampereella?

– sivuposet loksahti hyvin. Niitä kyllä harjoiteltiinkin paljon lopussa, kun tuo alaselän kierto ei meinannut lähteä sitten yhtään. Loppulta sekin pikkuisen antoi periksi, kiitos aktiivisen keppijumpan ja nimenomaan kiertoliikkeiden. Suosittelen!
– nautin ihan koko reissusta automatkoineen, veden lipittämisineen, juomattomuuksineen, tankkauksineen, värjäyksineen, hiuksineen, meikkauksineen ja lavoineen. Edes bäkkärillä olo ei ollut stressaavaa tai jännittävää. Oli vain kivaa, uutta, hauskaa.
– valmentajan valinta. Siinä tosin onnistuin jo vuosi sitten. On herkkua, että valmentaja ehtii käydä vielä aamullakin hotellihuoneessa tsekkaamassa kunnon ja antamassa ohjeet päivään. Tälläiset asiat vähentää sitä stressiä.
– olin lavalla energisen ja aurinkoisen näköinen. Eli juuri sellainen, miltä tuntui. En kokenut yhtään väsymystä, nuutumista tai heikkoa oloa.

DSC_0060_optMitä sitten jäi hampaankoloon?
– tankkaus bäkkärillä. Stressasin liikaa alavatsaa, joka on aiheuttanut stressivatsaongelmia, joten en uskaltanut syödä karkkia ja sipsejä niinkuin olisi pitänyt. Kunto jäi vähän tyhjäksi.
– etu- ja takapose. Latsit ei levinnyt yhtään niinkuin treeneissä, ja jalat jäi muutaman kerran auki reisistä hiukan. Nyt on murjottu trapsit ja latsit hierojalla, ei jää ainakaan siitä kiinni.
– puhuin koko ajan siitä, että JOS pääsen finaaliin, JOS saan vetää t-kävelyn, JOS pääsen SM-kisoihin. Kysymys itselle: ‘Ulla. Lähditkö sinä kilpahiihtoaikoina kisoihin häviämään?’ Realismi pitää olla mukana tietenkin, ja se auttaa siihen, ettei tipahda liian korkealta ja kovaa pettymysten sattuessa, mutta ei lavalle mennä häviämään.
– annoin lineupissa tilaa kaikille, jotka yhtään tuli lähelle. Yhden kerran jopa peruutin hiukan taakse, että mahduin vetämään anatomisen edestä. Ei näin. Pitää olla vähän röyhkeä, mutta ei tietenkään ikävä muita kohtaan.

Mitä ensi kerran erilailla?
– treenit vedetään kovaa ihan vikoihin päiviin saakka. Suoria sarjoja, mutta ei failureen.
– kolme päivää ennen kisoja aletaan tankkaamaan rajummin hiilaria
– pumppailun aloitan heti bäkkärillä
– samoin tankkauksen
– ne etu- ja taka-anatomiset. Rinta ulos, selkä auki eikä supuun. Ne. Loksahtaa. Paikoilleen. Piste ;)
– otan oman tilani lavalla. Minun hetkeni. En väistä muita, mutta en tietenkään tönikään!
– pääsen vetämään t-kävelyn. Vaikka kyseessä on ns. lavakokemukse haku, kisaan lähdetään tietysti voittamaan – se on se asenne, joka on oltava, oli miten realistinen oman kuntonsa ja mahkujensa suhteen lavan ulkopuolella tahansa.