Aikainen mato linnun nappaa, vai miten se nyt menikään. Kuvastaa kuitenkin hyvin tätä touhua: tee suunnitelma, huomaa sen kusevan, tee uusi. Ole kuitenkin aina ajoissa suunnittelemassa!
On muutama aalto ehtinyt taas lyödä sitten toukokuun. Kesän otin todella relasti, olin 4 viikkoa lomalla josta nukuin käytännössä 4. Kyllä. Neljä. Laske siitä! Olisin voinut kyllä lomailla (nukkua) vielä ainakin pari viikkoa lisää, koska pahin väsy iski vasta kolmannen viikon kohdalla. Aki (da coach) halusi minun myös pitävän taukoa salilta tuon ajan, jotta syksyllä ollaan sitten levättynä sen osalta ja valmiina kohtaamaan kevät, joten ei tosiaan tullut paljon mitään fyysisesti raskasta duunailtua. Paitsi olihan se ihan sikaraskasta maata eka lomaviikko Alanyassa yli 30 asteen lämmössä (varjossa). Oli pakko ottaa kylmä olut (kertaa X), ettei tule vielä nestehukkakin!
Kevät? Niin. Ajatus olisi lähteä keväällä lavalle Fitness Classicissa BF-Mastersissa. Onhan tässä nyt jo 2 vuotta vedetty offilla, josta ehkä 1,5 v ollut jopa ihan tehokasta peliaikaakin. Viime lauantaina lyötiin vielä Sporttimekan kanssa kättä päälle tiimiasioissa, ja tästä lähin tämän naisen löytää Sporttimekan siskotiimistä, Team Fortixista. Ja suoraan sanottuna aivan ihastuttavaa on tietysti myös se, että Sporttimekka sponssaa myös vähän lisäravinnehankintojani tästä lähtien. Kiitos Toni ja Simppa, ihan mahtavaa saada kuulua teidän jengiin! Kannattaa muuten pitää Sporttimekan verkkosivuja silmällä muutenkin, koska uudistuksia tehdään piakkoin ja hyviä kamppiksia tiedossa – ja ihan varmasti kilpailukykyiset hinnat muutenkin, olen ihan itse vertaillut jo aiemmin, koska ei ole rahaa liikaa ollut ikinä upottaa jauhoihin.
Varsinainen päätös dieetille lähdöstä tehdään vasta vuodenvaihteen jälkeen ja katsotaan samalla vielä, että onko se kevät vai syksy. Vai ollenkaan. Mitä tässä enää leikkimään, että kaiken voi itse suunnitella valmiiksi? Virta vie pientä ihmistä miten vie ja siinä on uitava omien voimien mukaan. Tai minun tapauksessani, jos lopettaisi nyt edes sen vastavirtaan kauhomisen ja keskittyisi alkuun a) pysymään pinnalla ja b) hengittämään.
Eihän minun elämäni oikeasti mitenkään kauheaa tai vaikeaa ole, vaikka sellaisen kuvankin varmaan voisi blogista saada (ja joskus siltä tuntuu tietysti myös itsestänikin). Useinhan tulee kirjoitettua vain mielenpäällä olevista asioista, ja minun masentuvuuteen taipuvaisella mielenlaadulla ne ovat sitten negatiivisempia asioita. Toki ajoittain vain kaatuu päälle niin paljon, että on vaikeaa käsitellä asioita päälleikkäin sen sijaan, että voisi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, ja silloin on aika vaikeaa. Kun asiat eivät ole enää kontrolloitavissani, en kestä tilannetta. Töissä työminän taakse pystyy piiloutumaan ysikytprosenttisesti, ja hoitamaan tiukatkin paikat ilman ongelmia, mutta se työkuoren alla oleva minä ei kestä samanlaista painetta.
