Kirjoitan tekstiä, jota en kuvitellut koskaan omalta kohdaltani joutuvani kirjoittamaan. Jonka aihe, syy, jotenkin hävettää minua, on itselleni kauhean nolo asia ja suuri heikkous minussa. Nimittäin oma väsymykseni, takaisin hiipinyt masennus ja täysi sokeus näiden itselleen tunnustamisen kanssa. Ainakaan ajoissa. Miksi sitten kirjoitan? Jotta ehkä joku muu osaisi tehdä toisin kuin minä. Tunnustaa heikkoutensa ja olla sitä kautta vahva.

Olen nyt kolmatta viikkoa sairaslomalla, joka alkoi ihan vain väsymyksestä.… Lue lisää »

Eihän lapsista saa sanoa pahaa. Varsinkaan, jos ne ei ole omia.  Lapset ei koskaan ole ärsyttäviä, rasittavia, manipuloivia, tahalaan ’tyhmiä’ eikä varsinkaan itsepäisiä. Enhän mäkään koskaan ole (enkä varsinakaan ollut lapsena, mulla oli ne valjaat ihan oman turvallisuuteni takia!).

Kuten arvata saattaa, meillä oli edellinen viikonloppu lapsiviikonloppu. Itse olin tyylikkäästi kokouksessa sekä lauantain että sunnuntain, mutta yritin paikata tilannetta pyytämällä loppuperheen sunnuntaina syömään keskustaan kun pääsen töistä.… Lue lisää »