Avainsana: Koiranelämää

Takamus kipeänä arkeen…

Olin viime viikon kirjaimellisesti hiihtolomalla, nimittäin vastasin ’kyllä’ vanhempieni kutsuun lähteä Lappiin viikoksi hiihtämään murtsikkaa ja ihmettelemään lumikasoja. Olin viimeksi käynyt Pyhällä joskus ylppäreiden jälkeen 2000 -luvun alussa, joten oli aika lailla no idea mihin paikkaan onkaan menossa. Ihan kiva mesta, mitä nyt hiihdollisesti reittejä ei ollut niin paljon tarjolla kuin Ylläksellä, jossa olen ollut useampaan kertaan suksimassa keväisin. Ladut olivat kuitenkin korkeuseroiltaan enemmän kuin siedettäviä, eli olisi sopinut huonokuntoisemmallekin hiihtelijälle kuin tällaiselle semi-ok-kunnossa olevalle ex-kilpahiihtäjälle ja nykyiselle offseason-salipirkolle.… Lue lisää »

Possupeliä.

Flunssa otti minut uhrikseen pariksi viikoksi ja räkää riitti sama miten päin oli. Nukkumisesta ei tullut oikein mitään, kun lievän uniapnean lisäksi untani häiritsevä kuorsaus oli  jatkuvaa, eikä vain selällä ollessa ilmenevää. Ja voi pojat, olisittepa kuulleet ääneni. Great. Onneksi oktaavit aina iltapäivään mennessä ehti nousta, niin en aiheuttanut madaltuneella äänellä hämminkiä salin puolella. Yhden päivän maltoin olla sairaslomalla, kun ääni katosi, mikä tietysti oli Minon lempipäivä ikinä!… Lue lisää »

Uudet tuulet (koska uusi vuosi?)

Voi että, olisitteko ikinä arvanneet miten jännä seikka onkaan tullut eteen, että sitä elämää on ihan fitneksen ulkopuolellakin? No, ihan superjännästi sitä on, kun elämässä on muutakin keskiössä kuin oma perse.

Töiden suhteen on ollut kaaosta ja kaikenlaista pientä harmia, kotona on tunteet olleet pinnassa äitipuolen roolissa ja Mino the Minion on päässyt murkkuikään – siis oppinut vähintään kaikki temput ja fitnesslifessä päädyin kehityskauden jatkon lisäksi myös kuitenkin etsimään uuden valmentajan.… Lue lisää »

Perheenlisäystä (kohupaljastus!)

Meille saapuu nopealla aikataululla uusi perheenjäsen, nimiittäin Minion tulee huonenna taloon! Perinpohjainen pohjustukseni (jatkuva toisto…) tuotti tulosta ja pitkäaikainen haaveeni toteutuu huomenna: Mino the Minion saapuu residenssiimme . Meille kotiutuu siis todellinen minikoira, pienikokoinen Chihuahua. Tai kuten tätskän 2v muru E totesi: kissakoira ☺️.

Olen kauan etsinyt meille jo koiraa, joka ei aiheuttaisi perheenjäsenille allergisia reaktioita (eli että hänet voi ’koeajaa’ lasten kanssa), joka olisi helppohoitoinen (helposti pestävä ja mukana kuljetettava, ei superpitkiä kävelylenkkejä vaativa) ja joka ei olisi enää aivan pentu – sisäsiistiksi opettaminen on minulle tässä kohtuukiireisessä elämäntilanteessa haastavaa, eikä se ole missään nimessä meidän 12-vuotiaan tytön tehtävä.… Lue lisää »