Henkilökohtaiset kirjoitukset -sarjani saa taas jatkoa. Kuten mainitsin, pelkkää treenischaibaa en tule kirjoittamaan, mutta hiukan tarkempaa valintaa käytän jatkossa aiheissa. Tämä osittain ihan siksi, että joskus mietin, milloin tämä kolahtaa kunnolla omaan nilkkaan ja joku päättää käyttää kirjoittamaani minua vastaan. Tai että tämä vielä kostautuu työelämässä.

No, kuitenkin. Olen lapsesta saakka ajatellut olevani jokseenkin kummallinen erilaisten asioiden, kuten kontrollin tarpeen ja pakonomaisen käyttäytymisen suhteen.… Lue lisää »

Siinä aihe, jonka kanssa olen paininut ihan aina, erityisesti työelämässä. Olen aivan jäätävä stressaaja kaikesta, kuten deadlineista, aikatauluista ja kellonajoista. Henkilökohtaisessa elämässäni stressaan lähinnä rahasta niinä aikoina, kun se on ollut vähissä ja siitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Tänään kävin pohtimassa meidän työterveyspsykologin kanssa, kuinka saisin hallinnan tunteen töistäni sairasloman jälkeen ja voisin saavuttaa tilan, jossa rentoudun, lepään ja olen lopulta stressaamatta kun työpaikan ovi sulkeutuu.… Lue lisää »

Näissä tunnelmissa mennyt viime viikko ja tämäkin – tähän päivään. Kyykkyä on hiottu ja välillä se tuntuu ja näyttää hyvältä, välillä rutisee ja ratisee ja kippailee eteen. Äärimmäisen motivoivaa tosin on näin ’alussa’ sarjapainojen nousu. Kolme viikkoa sitten harjoittelin ihastuttavalla 40 kilolla, kaksi viikkoa sitten uskaltauduin tekemään 5*12 sarjat 50 kilolla ja koutsin kanssa 70:llä kutosia. Viime viikolla nousi yksin pari seiskakymppiä ja kuusvitosia.… Lue lisää »

1) Itselleen pitää olla armollinen. Ei pitäisi, vaan pitää. Isi-muodot romukoppaan (still working on this…)!
2) Perfektionismi on enemmän sairaus kuin hyve, mutta se ei määritä minun luonnettani tai minua ihmisenä. Sen kanssa pitää oppia elämään, mutta se ei saa hallita minua.
3) Perfektionismille on paikkansa, mutta se ei ole työelämässä. Työt eivät tekemällä tästä maailmasta lopu.… Lue lisää »

’Olet työkyvytön kunnes toisin todetaan. Se on ajattelumalli joka sinun pitäisi hyväksyä.’ Entä jos en pysty? Vasta viime viikolla itse tunnustin tilanteen oikeasti itselleni, ymmärsin miksi olen ylipäätään sairaslomalla. Että en ole todellakaan työkykyinen. Odotin jotenkin kaiken lähtevän siitä nousukiitoon ja palaavani töihin suunnilleen asap. Sen sijaan työterveys jatkoi sairaslomaani ja olen ollut väsyneempi kuin koskaan. Siis kirjaimellisessa merkityksessä, voisin oikeastaan vain nukkua.… Lue lisää »

Kirjoitan tekstiä, jota en kuvitellut koskaan omalta kohdaltani joutuvani kirjoittamaan. Jonka aihe, syy, jotenkin hävettää minua, on itselleni kauhean nolo asia ja suuri heikkous minussa. Nimittäin oma väsymykseni, takaisin hiipinyt masennus ja täysi sokeus näiden itselleen tunnustamisen kanssa. Ainakaan ajoissa. Miksi sitten kirjoitan? Jotta ehkä joku muu osaisi tehdä toisin kuin minä. Tunnustaa heikkoutensa ja olla sitä kautta vahva.

Olen nyt kolmatta viikkoa sairaslomalla, joka alkoi ihan vain väsymyksestä.… Lue lisää »

Laiskaa on ollut, niin netissä kuin in real life. Pakkolepoa meni melkein viikko, ja olisihan se pitänyt tajuta itsekin, että kroppa reagoi tosiaan vain kaikkeen muuhun stressiin lyömällä liinat kiinni. Eihän se kroppa tunnista, mistä stressi tulee. Tämän tajuamiseen täysin vaadittiin vain ikäviä asioita, ennen kuin meni kokonaan jakeluun. Tästä syystä myös täällä ollut hiljaisempaa.

Väsymys ei tosiaan alkanut helpottamaan pelkällä treenilevolla (suprise suprise…), ja kun päälle kaatui ikäviä asioita toissa viikonloppuna (koska kuitenkin minullakin on juttuja, joista en halua puhua, tämä jääköön tähän), menin viime keskiviikkona työterveyteen.… Lue lisää »

Kuten otsikosta päätellä saattaa, täällä on kipuiltu taas itsensä kanssa. Olen vuosien saatossa opetellut, kuten kaikki lajin harrastajat, kuuntelemaan omaa kroppaani aika tarkasti. Sanomattakin lie selvä, että minä kuulun siihen ryhmään, joka kuitenkin on aina ensin tehnyt kaiken kantapään kautta?

Nykyään minusta usein tuntuu, että kroppa kertoo kaiken ja välillä liikaakin. Milloin kaipaa ylipäätään ruokaa, milloin enemmän tai vähemmän rasvaa, milloin kuitua lisää tai pois, milloin huoltoa, hierontaa, lepoa.… Lue lisää »

Aloitin aktiivisemman saliharrastuksen piiiiitkän treenitauon jälkeen 2012 alussa, ja kesän lopussa hommasin ekan ns. oman PT:n, (joka muuten sattui olemaan täälläkin kirjoitteleva Karppisen Teemu). Pari kuukautta ehdin treenata kun kilpailija minussa nosti taas päätään, ja aloin haaveilemaan BF-lavoista. Ehdin jo suunnitella alustavaa aikataulua ja ehkä valmentajan hankkimista (oma tausta kilpahiihdossa ei ihan antanut optimaalisia lähtökohtia ei-kestävyyslajin treenaamiseen : D ), kunnes kohtalo puuttui peliin.… Lue lisää »

Taloyhtiön glögit on juotu. Olimme auttamassa puheenjohtajaa tilan järjestelyissä ja istuimme tunnin ajan seurustelemassa vieraiden, meitä reippaasti vanhempien ihmisten kanssa. Tilanne on meille molemmille todella paljon energiaa vievä. Nälkäkin jo aika kova, joten päätetään lähteä kauppaan.

Matkalla yritetään puhua niitä näitä keveitä, jotta emme aina puhuisi vain huonoista jutuista, pieleen menneistä asioista, epäonnistumisista (minä) tai ongelmsitamme (kyllä, niitä on, kaikilla). Lähtiessä olen varmistanut, että Jounilla on avaimet ja pankkikortti, koska minulla ei ole edes taskuja.… Lue lisää »