Olin viime viikon kirjaimellisesti hiihtolomalla, nimittäin vastasin ’kyllä’ vanhempieni kutsuun lähteä Lappiin viikoksi hiihtämään murtsikkaa ja ihmettelemään lumikasoja. Olin viimeksi käynyt Pyhällä joskus ylppäreiden jälkeen 2000 -luvun alussa, joten oli aika lailla no idea mihin paikkaan onkaan menossa. Ihan kiva mesta, mitä nyt hiihdollisesti reittejä ei ollut niin paljon tarjolla kuin Ylläksellä, jossa olen ollut useampaan kertaan suksimassa keväisin. Ladut olivat kuitenkin korkeuseroiltaan enemmän kuin siedettäviä, eli olisi sopinut huonokuntoisemmallekin hiihtelijälle kuin tällaiselle semi-ok-kunnossa olevalle ex-kilpahiihtäjälle ja nykyiselle offseason-salipirkolle.… Lue lisää »

Olin viimeiset 5 viikkoa enemmän ja vähemmän kesälomalla, ja vaikka periaatteessa oli aikaa kirjoitella, ei vaan ollut inspistä sitten yhtään. Pahoittelut lukijoilleni, mutten jaksanut tehdä puoliväkinäistä täällä-ollaan -postausta. Kaipasin vaan lepoa ja löhöömistä, hyviä treenejä ja ruokaa.

Mun loman ekan viikon kaikki lapset oli meillä. Jouni oli töissä kolme mun ekaa lomaviikkoa, joten minun ensimmäinen lomaviikko oli aika hulinaa. Toisella viikolla vahdin siskon lapsia pari päivää ja tein ohjauksia, kolmannen viikon olin osaksi töissä.… Lue lisää »

Oltiin juhannuksen yli tosiaan Tallinnassa, ihan rehellisesti hermolomalla. Ei aikatauluja, ei pakollisia menoja, ei kalenterimerkintöjä eikä varsinkaan kiirettä, mun pahinta vastustajaa arjessa. Ja tietysti mikä parasta, ei ruoan pakkausta useaksi päiväksi tai itikoiden pelkoa. Silkkaa parisuhdeaikaa ja stressitöntä olemista. Toimi, jopa mun vatsa voi paremmin ja pystyin syömään maitoa (!) reissussa. Mutta kuten kaikki hyvät reissut, tämäkin alkoi salilla. Näppäränä tyttönä hoidin sen alta pois keskiviikkona ja pidin torstaina täyden lepopäivän, jotta vältyin stressaamasta aamusalia ennen töitä tai salille ehtimistä Tallinnan päässä – sekä sain nauttia laivalla lasin viiniä (se oli tietenkin suurin syy ;) ).… Lue lisää »

Jopas on taas aika vierähtänyt edellisestä postauksesta. Elossa ollaan, nou worries! : D

Toissaviikonlopun oli aivan törkeän hyvä keli, jos muistanette, ja harjoittelin lauantain ja sunnuntain skedeilyä hra Valokuvaajan painostuksesta. Oma lonkkarini on mulle liian jäykkä (on muuten myynnissä, osta pois! niiden valmistus on lopetettu, last chance ja silleen), joten testailin sitten puoliskon matalaa, paremmin slaideihin sopivaa lonkkaria. Suprise suprise, sen mä handlasin!… Lue lisää »

Siinä aihe, jonka kanssa olen paininut ihan aina, erityisesti työelämässä. Olen aivan jäätävä stressaaja kaikesta, kuten deadlineista, aikatauluista ja kellonajoista. Henkilökohtaisessa elämässäni stressaan lähinnä rahasta niinä aikoina, kun se on ollut vähissä ja siitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Tänään kävin pohtimassa meidän työterveyspsykologin kanssa, kuinka saisin hallinnan tunteen töistäni sairasloman jälkeen ja voisin saavuttaa tilan, jossa rentoudun, lepään ja olen lopulta stressaamatta kun työpaikan ovi sulkeutuu.… Lue lisää »

’Olet työkyvytön kunnes toisin todetaan. Se on ajattelumalli joka sinun pitäisi hyväksyä.’ Entä jos en pysty? Vasta viime viikolla itse tunnustin tilanteen oikeasti itselleni, ymmärsin miksi olen ylipäätään sairaslomalla. Että en ole todellakaan työkykyinen. Odotin jotenkin kaiken lähtevän siitä nousukiitoon ja palaavani töihin suunnilleen asap. Sen sijaan työterveys jatkoi sairaslomaani ja olen ollut väsyneempi kuin koskaan. Siis kirjaimellisessa merkityksessä, voisin oikeastaan vain nukkua.… Lue lisää »

Laiskaa on ollut, niin netissä kuin in real life. Pakkolepoa meni melkein viikko, ja olisihan se pitänyt tajuta itsekin, että kroppa reagoi tosiaan vain kaikkeen muuhun stressiin lyömällä liinat kiinni. Eihän se kroppa tunnista, mistä stressi tulee. Tämän tajuamiseen täysin vaadittiin vain ikäviä asioita, ennen kuin meni kokonaan jakeluun. Tästä syystä myös täällä ollut hiljaisempaa.

Väsymys ei tosiaan alkanut helpottamaan pelkällä treenilevolla (suprise suprise…), ja kun päälle kaatui ikäviä asioita toissa viikonloppuna (koska kuitenkin minullakin on juttuja, joista en halua puhua, tämä jääköön tähän), menin viime keskiviikkona työterveyteen.… Lue lisää »

Kuten otsikosta päätellä saattaa, täällä on kipuiltu taas itsensä kanssa. Olen vuosien saatossa opetellut, kuten kaikki lajin harrastajat, kuuntelemaan omaa kroppaani aika tarkasti. Sanomattakin lie selvä, että minä kuulun siihen ryhmään, joka kuitenkin on aina ensin tehnyt kaiken kantapään kautta?

Nykyään minusta usein tuntuu, että kroppa kertoo kaiken ja välillä liikaakin. Milloin kaipaa ylipäätään ruokaa, milloin enemmän tai vähemmän rasvaa, milloin kuitua lisää tai pois, milloin huoltoa, hierontaa, lepoa.… Lue lisää »

Olen ronkeli hiusteni suhteen. Enkä sillä lailla perinteisen ronkeli, että vääntäisin hinnoista tai siitä onko joku tupsu pidempi kuin toinen. Olen nirson tarkka siitä, että hiukseni ovat täynnä pyörteitä, niitä on paljon ja ne ovat ohuet ja niitä pitää osata leikata taidolla, koska kaikki saksien jäljet todellakin jättävät jäljet lyhyeen niskatukkaani.

Hiukseni leikkasi pitkään serkkuni Kati, joka oli töissä Sirpa Mansnerilla.… Lue lisää »

Kirjoitin eilen masennuksesta/stressistä/ahdistuksesta ja ’päänhuollosta’, kuten itse olen puhumisen ystävien kanssa, raskaat keskustelusessiot puolison  kanssa ja terapian ristinyt. Sain heti kyselyitä, kuinka masennuksen voi tunnistaa, miten sitä voi hoitaa tai kuinka sitten ylipäätään pitäisi käyttäytyä mahdollisesti masentuneen suhteen. Kuten mikään muukaan elämässä, ei tämäkään rakettitiedettä ole. Minä en ole terveydenhuollon ammattilainen, enkä täten millään lailla pätevä antamaan neuvoja kuin oman kokemukseni pohjalta.… Lue lisää »