Avainsana: palautuminen

Eteenpäin, sano mummo lumessa. Ja värjäsi tukan jäänvaaleaksi.

’Olet työkyvytön kunnes toisin todetaan. Se on ajattelumalli joka sinun pitäisi hyväksyä.’ Entä jos en pysty? Vasta viime viikolla itse tunnustin tilanteen oikeasti itselleni, ymmärsin miksi olen ylipäätään sairaslomalla. Että en ole todellakaan työkykyinen. Odotin jotenkin kaiken lähtevän siitä nousukiitoon ja palaavani töihin suunnilleen asap. Sen sijaan työterveys jatkoi sairaslomaani ja olen ollut väsyneempi kuin koskaan. Siis kirjaimellisessa merkityksessä, voisin oikeastaan vain nukkua.… Lue lisää »

(Netti)presenssi: väsynyt

FullSizeRender-15Laiskaa on ollut, niin netissä kuin in real life. Pakkolepoa meni melkein viikko, ja olisihan se pitänyt tajuta itsekin, että kroppa reagoi tosiaan vain kaikkeen muuhun stressiin lyömällä liinat kiinni. Eihän se kroppa tunnista, mistä stressi tulee. Tämän tajuamiseen täysin vaadittiin vain ikäviä asioita, ennen kuin meni kokonaan jakeluun. Tästä syystä myös täällä ollut hiljaisempaa.

Väsymys ei tosiaan alkanut helpottamaan pelkällä treenilevolla (suprise suprise…), ja kun päälle kaatui ikäviä asioita toissa viikonloppuna (koska kuitenkin minullakin on juttuja, joista en halua puhua, tämä jääköön tähän), menin viime keskiviikkona työterveyteen.… Lue lisää »

Voiko valmentaja olla väärässä?

Dear diary,

pakkolepo (tai kevennys, kuten valmentaja sitä kutsuu) jatkuu. Kuuliaisena uskon, kun sanotaan että on aika keventää (tiedän kyllä sen itsekin, mutta kuten viimeksi todettiin, hitokseen vaikeaa), mutta omalle tyylilleni uskollisena kiukuttelen siitä silti ihan hiukkasen. Ihme, ettei valkku ole määrännyt puolisoa vahtimaan käskyn noudattamista. Minulla on ehkä vähän tapana karata salille.

(Vai onko?!)

Day 2: käytin tilannetta ’hyödyksi’ ja kulutin lauantain omissa luottamustoimissa, eli Erton alaisen yhdistyksen ET ry:n hallituksen kokouksessa.… Lue lisää »

Kropan kuuntelu (liian viisasten laji?)

Kuten otsikosta päätellä saattaa, täällä on kipuiltu taas itsensä kanssa. Olen vuosien saatossa opetellut, kuten kaikki lajin harrastajat, kuuntelemaan omaa kroppaani aika tarkasti. Sanomattakin lie selvä, että minä kuulun siihen ryhmään, joka kuitenkin on aina ensin tehnyt kaiken kantapään kautta?

Nykyään minusta usein tuntuu, että kroppa kertoo kaiken ja välillä liikaakin. Milloin kaipaa ylipäätään ruokaa, milloin enemmän tai vähemmän rasvaa, milloin kuitua lisää tai pois, milloin huoltoa, hierontaa, lepoa.… Lue lisää »