Avainsana: psyyke

Eteenpäin, sano mummo lumessa. Ja värjäsi tukan jäänvaaleaksi.

’Olet työkyvytön kunnes toisin todetaan. Se on ajattelumalli joka sinun pitäisi hyväksyä.’ Entä jos en pysty? Vasta viime viikolla itse tunnustin tilanteen oikeasti itselleni, ymmärsin miksi olen ylipäätään sairaslomalla. Että en ole todellakaan työkykyinen. Odotin jotenkin kaiken lähtevän siitä nousukiitoon ja palaavani töihin suunnilleen asap. Sen sijaan työterveys jatkoi sairaslomaani ja olen ollut väsyneempi kuin koskaan. Siis kirjaimellisessa merkityksessä, voisin oikeastaan vain nukkua.… Lue lisää »

Perfektionismikin on sairaus.

Kirjoitan tekstiä, jota en kuvitellut koskaan omalta kohdaltani joutuvani kirjoittamaan. Jonka aihe, syy, jotenkin hävettää minua, on itselleni kauhean nolo asia ja suuri heikkous minussa. Nimittäin oma väsymykseni, takaisin hiipinyt masennus ja täysi sokeus näiden itselleen tunnustamisen kanssa. Ainakaan ajoissa. Miksi sitten kirjoitan? Jotta ehkä joku muu osaisi tehdä toisin kuin minä. Tunnustaa heikkoutensa ja olla sitä kautta vahva.

Olen nyt kolmatta viikkoa sairaslomalla, joka alkoi ihan vain väsymyksestä.… Lue lisää »

(Netti)presenssi: väsynyt

FullSizeRender-15Laiskaa on ollut, niin netissä kuin in real life. Pakkolepoa meni melkein viikko, ja olisihan se pitänyt tajuta itsekin, että kroppa reagoi tosiaan vain kaikkeen muuhun stressiin lyömällä liinat kiinni. Eihän se kroppa tunnista, mistä stressi tulee. Tämän tajuamiseen täysin vaadittiin vain ikäviä asioita, ennen kuin meni kokonaan jakeluun. Tästä syystä myös täällä ollut hiljaisempaa.

Väsymys ei tosiaan alkanut helpottamaan pelkällä treenilevolla (suprise suprise…), ja kun päälle kaatui ikäviä asioita toissa viikonloppuna (koska kuitenkin minullakin on juttuja, joista en halua puhua, tämä jääköön tähän), menin viime keskiviikkona työterveyteen.… Lue lisää »

Kropan kuuntelu (liian viisasten laji?)

Kuten otsikosta päätellä saattaa, täällä on kipuiltu taas itsensä kanssa. Olen vuosien saatossa opetellut, kuten kaikki lajin harrastajat, kuuntelemaan omaa kroppaani aika tarkasti. Sanomattakin lie selvä, että minä kuulun siihen ryhmään, joka kuitenkin on aina ensin tehnyt kaiken kantapään kautta?

Nykyään minusta usein tuntuu, että kroppa kertoo kaiken ja välillä liikaakin. Milloin kaipaa ylipäätään ruokaa, milloin enemmän tai vähemmän rasvaa, milloin kuitua lisää tai pois, milloin huoltoa, hierontaa, lepoa.… Lue lisää »

Kiusaava polvi ja ne muut syyt

En ole koskaan aiemmin saliharrastukseni aikana kärsinyt minkäänlaisesta motivaatiopulasta, mutta viime aikoina on ollut todella tahmeaa lähteä salille. Treenit, jotka on tehty, on tehty laadukkaasti ja loppuun, uusia metodeja ja liikkeitä testaten, mutta kovin moni treeni on jäänyt välistäkin. On ollut olevinaan kaikenlaista, vaikka vaan ei tunnu virta riittävän mihinkään. Uusi toimenkuva töissä, pelko ahdistumisesta tilanteessa, jossa ahdistumista ei voi näyttää ulospäin, masennuksen oireet, stressaaminen asioista joihin ei voi vaikuttaa ja erityisesti niistä, joihin voi ja jatkuva väsymys on vieneet terää.… Lue lisää »

Photo Jouni Rajala

Välilevyn pullistumasta lavalle

Aloitin aktiivisemman saliharrastuksen piiiiitkän treenitauon jälkeen 2012 alussa, ja kesän lopussa hommasin ekan ns. oman PT:n, (joka muuten sattui olemaan täälläkin kirjoitteleva Karppisen Teemu). Pari kuukautta ehdin treenata kun kilpailija minussa nosti taas päätään, ja aloin haaveilemaan BF-lavoista. Ehdin jo suunnitella alustavaa aikataulua ja ehkä valmentajan hankkimista (oma tausta kilpahiihdossa ei ihan antanut optimaalisia lähtökohtia ei-kestävyyslajin treenaamiseen : D ), kunnes kohtalo puuttui peliin.… Lue lisää »

Kun ahdistus vie sinua

Taloyhtiön glögit on juotu. Olimme auttamassa puheenjohtajaa tilan järjestelyissä ja istuimme tunnin ajan seurustelemassa vieraiden, meitä reippaasti vanhempien ihmisten kanssa. Tilanne on meille molemmille todella paljon energiaa vievä. Nälkäkin jo aika kova, joten päätetään lähteä kauppaan.

Matkalla yritetään puhua niitä näitä keveitä, jotta emme aina puhuisi vain huonoista jutuista, pieleen menneistä asioista, epäonnistumisista (minä) tai ongelmsitamme (kyllä, niitä on, kaikilla). Lähtiessä olen varmistanut, että Jounilla on avaimet ja pankkikortti, koska minulla ei ole edes taskuja.… Lue lisää »

Kuka lohduttaisi Nyytiä? FAQ masennuksesta.

Kirjoitin eilen masennuksesta/stressistä/ahdistuksesta ja ’päänhuollosta’, kuten itse olen puhumisen ystävien kanssa, raskaat keskustelusessiot puolison  kanssa ja terapian ristinyt. Sain heti kyselyitä, kuinka masennuksen voi tunnistaa, miten sitä voi hoitaa tai kuinka sitten ylipäätään pitäisi käyttäytyä mahdollisesti masentuneen suhteen. Kuten mikään muukaan elämässä, ei tämäkään rakettitiedettä ole. Minä en ole terveydenhuollon ammattilainen, enkä täten millään lailla pätevä antamaan neuvoja kuin oman kokemukseni pohjalta.… Lue lisää »

Piristy nyt!

Onko tuttu lause? Olet allapäin ja maailma tuntuu harmaalta. Ei jaksaisi hymyillä, tai oikeastaan ei vain hymyilytä. Väsyttää, mutta uni ei oikein tule tai jos siinä ei ole ongelmaa, uni on sitten huonolaatuista. Yrität ajatella positiivisesti ja olla iloinen, mutta jossain vaiheessa näyttelijänlahjasi pettävät ja naama muuttuu ilmeettömäksi. Keskittymiskyvystä ei ole tietoakaan, muistiin ei oikein jää kuin sinulle todella tärkeät asiat ja jotenkin kaikki vain tuntuu menevän pieleen.… Lue lisää »

Kilpaurheilijan asenteen tuskaa

Lupasin aiemmin kirjoittaa siitä, miksi tein päätöksen jättää SM-kisat väliin. Kisat, jotka oli tähtäimenä from day 1. Olen saanut paljon ihmettelyä osakseni, ’miten sä nyt voit olla menemättä kun sait paikan?’ ’tottakai sä menet, ne on sentään SM-kisat!’ ’miten sä voit jättää ne väliin kun veit jonkun muun kisapaikan?’ ’siis sinnehän sä olet HINKUNUT’ ja sitä ’etkö sä ollut tyytyväinen kuntoosi?’.… Lue lisää »