Henkilökohtaiset kirjoitukset -sarjani saa taas jatkoa. Kuten mainitsin, pelkkää treenischaibaa en tule kirjoittamaan, mutta hiukan tarkempaa valintaa käytän jatkossa aiheissa. Tämä osittain ihan siksi, että joskus mietin, milloin tämä kolahtaa kunnolla omaan nilkkaan ja joku päättää käyttää kirjoittamaani minua vastaan. Tai että tämä vielä kostautuu työelämässä.

No, kuitenkin. Olen lapsesta saakka ajatellut olevani jokseenkin kummallinen erilaisten asioiden, kuten kontrollin tarpeen ja pakonomaisen käyttäytymisen suhteen.… Lue lisää »

Päässä pyörii kauheasti asiaa, mutta en osaa päättää mitä siitä avata teidän kanssanne. Olen välillä kirjoittanut tänne hyvin avoimesti elämästäni etsiessäni sitä keskitietä kaiken pitämisen sisällä ja tunteiden avaamisen välillä. Nyt se on jotenkin löytymässä vaikka toisaalta taas kyseenalaistan kauheasti mistä on ok blogata omalla nimellä. Henkilökohtaiseen elämään liittyviä blogeja tulee olemaan jatkossakin, mutta lähinnä vain minua koskettavista asioista. Pelkkää treenisettiä en jaksa kirjoittaa jatkossakaan.… Lue lisää »

Olo on ollut aika tyhjä viimeiset pari kuukautta, ja on tuntunut taas ettei tännekään ole mitään kerrottavaa. Oon treenaillu (mitä nyt 2,5 viikkoa olin levossa tuossa maaliskuun paikkeilla), syöny (myös karkkia), käyny töissä (välillä väsyneenä), saanut toisen keskenmenon ja pyörinyt himassa jäljelle jäävän ajan (eli ahdistunut asioista, jotka pitäisi olevinaan hoitaa, kuten siivoaminen). Ei jaksa edes hävettää, etten ole saanut aikaiseksi kirjoitettua, kun on vaan ollut niin keskittynyt jaksamaan päivät.… Lue lisää »

Otsikkoon viitaten: Mikä vika on siinä normiarjessa? Minun mielestäni se on ihan parasta. Ei niitä huikeita hetkiä muuten osaisi arvostaa, jos elämä ei näyttäisi välillä heikompaa, mustempaa ja tasaisempaa puolta. Minun, eikä kenenkään tuntemani fitness-kisaajan arki ole kovin hattaraa ja sateenkaaria, vaan aikataulutusta ja työpäiviä, foodpreppiä ja lapsia. Jännästi tuli mieleen tässä kun taas syksyn ekat kisat käytiin ja Instagram on täynnä lähinnä kimalletta.… Lue lisää »

Olin viimeiset 5 viikkoa enemmän ja vähemmän kesälomalla, ja vaikka periaatteessa oli aikaa kirjoitella, ei vaan ollut inspistä sitten yhtään. Pahoittelut lukijoilleni, mutten jaksanut tehdä puoliväkinäistä täällä-ollaan -postausta. Kaipasin vaan lepoa ja löhöömistä, hyviä treenejä ja ruokaa.

Mun loman ekan viikon kaikki lapset oli meillä. Jouni oli töissä kolme mun ekaa lomaviikkoa, joten minun ensimmäinen lomaviikko oli aika hulinaa. Toisella viikolla vahdin siskon lapsia pari päivää ja tein ohjauksia, kolmannen viikon olin osaksi töissä.… Lue lisää »

Oltiin juhannuksen yli tosiaan Tallinnassa, ihan rehellisesti hermolomalla. Ei aikatauluja, ei pakollisia menoja, ei kalenterimerkintöjä eikä varsinkaan kiirettä, mun pahinta vastustajaa arjessa. Ja tietysti mikä parasta, ei ruoan pakkausta useaksi päiväksi tai itikoiden pelkoa. Silkkaa parisuhdeaikaa ja stressitöntä olemista. Toimi, jopa mun vatsa voi paremmin ja pystyin syömään maitoa (!) reissussa. Mutta kuten kaikki hyvät reissut, tämäkin alkoi salilla. Näppäränä tyttönä hoidin sen alta pois keskiviikkona ja pidin torstaina täyden lepopäivän, jotta vältyin stressaamasta aamusalia ennen töitä tai salille ehtimistä Tallinnan päässä – sekä sain nauttia laivalla lasin viiniä (se oli tietenkin suurin syy ;) ).… Lue lisää »

Jopas on taas aika vierähtänyt edellisestä postauksesta. Elossa ollaan, nou worries! : D

Toissaviikonlopun oli aivan törkeän hyvä keli, jos muistanette, ja harjoittelin lauantain ja sunnuntain skedeilyä hra Valokuvaajan painostuksesta. Oma lonkkarini on mulle liian jäykkä (on muuten myynnissä, osta pois! niiden valmistus on lopetettu, last chance ja silleen), joten testailin sitten puoliskon matalaa, paremmin slaideihin sopivaa lonkkaria. Suprise suprise, sen mä handlasin!… Lue lisää »

Siinä aihe, jonka kanssa olen paininut ihan aina, erityisesti työelämässä. Olen aivan jäätävä stressaaja kaikesta, kuten deadlineista, aikatauluista ja kellonajoista. Henkilökohtaisessa elämässäni stressaan lähinnä rahasta niinä aikoina, kun se on ollut vähissä ja siitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Tänään kävin pohtimassa meidän työterveyspsykologin kanssa, kuinka saisin hallinnan tunteen töistäni sairasloman jälkeen ja voisin saavuttaa tilan, jossa rentoudun, lepään ja olen lopulta stressaamatta kun työpaikan ovi sulkeutuu.… Lue lisää »

Näissä tunnelmissa mennyt viime viikko ja tämäkin – tähän päivään. Kyykkyä on hiottu ja välillä se tuntuu ja näyttää hyvältä, välillä rutisee ja ratisee ja kippailee eteen. Äärimmäisen motivoivaa tosin on näin ’alussa’ sarjapainojen nousu. Kolme viikkoa sitten harjoittelin ihastuttavalla 40 kilolla, kaksi viikkoa sitten uskaltauduin tekemään 5*12 sarjat 50 kilolla ja koutsin kanssa 70:llä kutosia. Viime viikolla nousi yksin pari seiskakymppiä ja kuusvitosia.… Lue lisää »

1) Itselleen pitää olla armollinen. Ei pitäisi, vaan pitää. Isi-muodot romukoppaan (still working on this…)!
2) Perfektionismi on enemmän sairaus kuin hyve, mutta se ei määritä minun luonnettani tai minua ihmisenä. Sen kanssa pitää oppia elämään, mutta se ei saa hallita minua.
3) Perfektionismille on paikkansa, mutta se ei ole työelämässä. Työt eivät tekemällä tästä maailmasta lopu.… Lue lisää »