Kisaraportti Lappeenrannasta – mitä nyt?

IMG_2449_optNiin kisat taas oli ja meni, ihan yhtä nopeaan ja huomaamatta kuin edelliset. Piti ihan lauantaina, kun pakkailin kamoja ja kävin vielä salilla tekemässä sellaisen semikovan treenin miettiä, että siis hetkonen, tänäänkös mä lähden jo Kouvolaa kohti. Ei vissiin sitten tosiaan jännittäminen kuulu valikoimiini lavojen suhteen?

Kouvolaan matkasin siis lauantaina tiimimme Master-huoltajan Even hoiviin. Eve hakikin minut asemalta ja käytti rautakaupassa, koska toki olin unohtanut kuitenkin ostaa ProTanin levitykseen vaadittavan lakkapensselin ja pienireikäisen pesusienen. Tulipa hoidettua maaseutumatkailu samalla, kun kävin X-Suomen (insert lääni here) isoimmassa kauppakeskuksessa, Veturissa. Olihan siinä lääniä, meinasi vessahätä tulla jo lähintä kassaa etsiessä.

10639635_369380803187150_2595051324000658154_nIllalla vedettiin varmaan joku 5-6 kerrosta väriä pintaan, itse sekosin laskuissa jo kahden jälkeen ;). Alkoi näyttämään ja tuoksumaan kisoilta: ihan hulluna brunaa ja sellainen alkoholin katku. Loppuillan sitten makoilinkin jalat sohvalla katsoen televisiosta ties mitä kuraa, kuten Sinkkulaivaa. Siitä tuli lähes suosikkini, ihan äärettömän aivovapaata nonsense-hömppää jota katsomalla voi itse tuntea olevansa jotenkin parempi ja fiksumpi ihminen. Sitähän me kaikki haemme katsomalla reality-TV:tä, eikö vain? Fiilistä, että voi noita hölmöjä kun ovat tuolla ja kyllä ei, ei en minä vaan kehtaisi, voisi, haluaisi tai ainakaan menisi vaikka ihan älyttömästi haluaisinkin!

IMG_2458_optIlta huipentui tietysti siihen, mihin perinteinen suomalainen ilta huipentuukin: viinaan. Voin kertoa, että kun ensimmäistä kertaa sitten ehkä kesäkuun (hra Valokuvaaja korjatkoon, jos olen itse jo hukannut ajantajunikin?) huitaisin huiviin 2,5 dl kuivaa valkoviiniä, sellainen seitinohut harso laskeutui päälleni. Itsehän juon ihan äärettömän vähän jo treenien takia, mutta erityisesti herkän vatsan. Ylipäätään alkoholi on minulle nautintoaine siinä missä vaikka suklaakin. Lasi hyvää Cavaa silloin tällöin toimii, mutta ei minulla enää ole tarve vetäistä pulloa kuten ehkä vielä alle kolmikymppisenä usein asiaan kuului. Levy suklaata kerralla kuulostaa ihan yhtä mahtavalle ajatukselle nykyään, ja olotilakin on kyllä tismalleen sama jälkikäteen.

IMG_2464IMG_2469_optSeuraava päivä menikin aika vilauksessa, kuten kaksi viikkoa sitten Tampereellakin. Ihan liian nopeaan.

Herätys seiskalta, väriä pintaan vielä kerros, aamupalaa. Eve taikoi minulle tunnissa ammattilaisen ottein hiukset ja naaman (kiitos vielä siitä, olet kyllä sellainen Badass-emo!). Ihan itse osasin taikoa vaatetta päälleni, eikä aikaakaan kulunut kuin vartti! ProTan on selkeästi vähemmän tahmakkaa kuin JanTana, mutta toki vaati itselläni huomattavasti enemmän kerroksia kuin Tampereelle tehty suihku-JanTana. Myöskin itse värinlevitys oli aikamoinen oppikokemus. Simppeliä, kun sen osaa, mutta miljoona kikkaa sudeista ja vedoista lähtien.

Valmentaja Timppa ja tiimikaveri Sanna nappasivat meidät Kouvolasta autonkyytiin ja matka kohti Lappeenrantaa alkoi. Matka meni huonon läpän ja riisikakkujen merkeissä sekä haaveillessa kahvikupista. Huomasin viimeistelyjen suhteen, että vedenjuonti suurina määrinä ei ole minulle ongelma, kun juon normaalistikin 5-6 litraa päivässä, eikä se lopun juomattomuuskaan sinänsä. Jano ei ehtinyt oikeastaan tulla, mutta kahvia teki mieli tosi kovasti sekä Tampereella että nyt Lappeenrannassa ennen kisaa. Ei se kaffenjuonti nyt ihan suotta ole addiktioksi nimetty. Suolanmäärilläkään ei mun tapauksessa tarvinnut tehdä mitään suuria kikkailuja, joten kroppa toimi ihan normaalisti tälläkin kertaa loppuun saakka eikä paikat krampanneet tai päähän erityisemmin koskenut. Hyvin suunnitellut viimeistelyt siis, niistä kunnia valkulle!

IMG_2480_optKisapaikalla ei ollut tällä kertaa mittausta eikä muutakaan kovin virallista, koska kaikki kilpailijat olivat jo kisanneet yksissä tai kaksissa karsinnoissa tänä syksynä. Numerolapun haku ja bikinien vaihtoon bäkkärille. Bäkkäri osoittautui kuitenkin n. pienen kanalan kokoiseksi kellariksi, johon kuljettiin jääkylmää betonikaistaletta pitkin. Totesimme nopeaan, että naisten WC on parempi paikka liimailla biksut paikalleen ja hoitaa ekat pumppailut ja tankkailut, eli sipsiä ja karkkia! Siinä ehti tunnin ajan vielä laitella bikinin takaosaa kohdilleen, pumppailla kuminauhoilla lihaksia niin monesta kulmasta kuin keksi ja mussuttaa hämmentyneenäkin herkkuja. Se on muuten jännä, miten ihan sama minkä verran tilaa on käytössä tavaroille, koska kun nainen pesiytyy siihen, se tila täyttyy kokonaan. Kun bäkkärille sitten menimme tekemään vielä viimeisiä pumppailuja ja odottamaan ohjeita tuomareilta lavajärjestyksen suhteen, ei bäkkärin lattialla paljon lattiaa näkynyt. Koruja, sipsien paloja, öljyä, kumppareita, käsipainoja, föönejä, suoristusrautoja, makuualustoja, vilttejä ja erinäisiä vaatekappaleita kyllä sitäkin enemmän. Eipähän tarvinnut kylmällä lattialla seista.

IMG_2486_optKisaajia ei ollut paljoa, joten kisat meni läpi alle tunnissa. Mun sarja, lyhyt BF, oli tietysti ensin, ja ennen kuin ehdin tajuta olin jo lavalla tekemässä anatomisia. Nyt etu- ja takaposet loksahti kohdilleen, eli ensimmäinen asia jota Lappeenrannasta lähdettiin hakemaan, tuli täytettyä. Toinen seurasi heti perään, nimittäin pääsin finaaliin ja tekemään t-kävelyn. Odotellessani vuoroani lavan takana (olin viimeinen kävelijä) mietin että nyt jos koskaan kuuluisi jännittää, mutta ei. Odotin vain, että joko pääsen! Kävely sujui omasta mielestäni ihan ok, muutama pose haki vähän paikkaansa mutta ei mitään dramaattista. Valmentajalta tuli samaa viestiä, nyt odottelen että saisin käsiini videon hommasta, jotta pääsen itsekin analysoimaan ja hiomaan, kun homma on vielä tuoreessa muistissa.

Kävelyiden jälkeen seurasi vielä anatomiset ja hetkeksi bäkkärille odottamaan palkintojen jakoa. Tässä vaiheessa tiesin, että sijoituksella on enemmän merkitystä minulle kuin Tampereella, koska koin onnistuneeni hyvin ja kunto oli kireä, mutta täysi. Lievä harmistus oli, että olin kuudes, mutta edelleen: olenhan minä auttamattoman pieni hartialinjasta. Isommat meni tietenkin ohi ihan ansaitusti, en sitä tarkoita. Ainut mikä minua harmitti oli se, että massa -oli se pehmeää tai ei- ajoi kireyden ohi.

IMG_2489Kolmas asia, jota näistä kisoista tavoiteltiin ja saavutettiinkin, oli täydempi lavakunto. Etukäteen tankattiin useammin ja ennen kisoja kolme päivää reilummin. Kunto oli selkeästi täydempi ja mallikkaampi. Näistä viimeistelyistä on hyvä ottaa seuraaviin kisoihin pohja sitten aikanaan. Minähän en tosiaan SM-paikkaani aio käyttää, vaikka sen lunastinkin olemalla kuuden parhaan joukossa. Ai miksi en? Siitä lisää seuraavassa postauksessani.

Kotimatka sujuikin sitten juuri niissä merkeissä kun voi kuvitella: syöden. Ekana vuorossa oli eilisiltana keitetty kaurapuuro, jonka vedin siinä Lappeenranta-salin edessä kylmänä jostain muovikiposta. Ja kuulkaa että se oli ihan yhtä hyvää, kuin edellistenkin kisojen jälkeen. Minä rakastan kaurapuuroa, oli kesä, talvi, dieetti, offi, aamu, ilta, kylmä tai kuuma. Deal with it. Laukussa oli jemmassa myös yksi gluteeniton suklaavohvelipatukka sekä pitkään testiin menossa ollut Questbarin (?) kehuttu oreon makuinen prodepatukka. Se sen sijaan oli ihan justiinsa niin keinotekoisen ja prodepatukan makuinen kun nyt voi kuvitella olevan. Bonarit gluteiinittomuudesta, muuten ei kyllä jatkossakaan kuulu ostoslistalle.

IMG_2501_optKouvolaan saakka päästiin taas autokyydillä ja siitä VR kuljetti sitten Helsinkiin. Odotin ihan mielettömästi kotiinpääsyä, sillä oltiin sovittu, että mennään hra Valokuvaajan ja mimmin kanssa syömään yhdessä ekaa kertaa sitten toukokuun sushia. Oli ihan mielettömän ihanaa päästä syömään samaa ruokaa kuin muut ja voida sanoa mimmille, että leivotaanko illalla _meille_ sämpylöitä. Korkattiin siinä sitten myöskin puoliskon kanssa kisaprojektini kunniaksi pari vuotta kaapissani sitä ’Oikeaa hetkeä’ odottanut, 30-vuotislahjaksi saatu 2002 Domppa ja nautittiin ihan vaan olemisesta.

IMG_2495_optMaanantain käytin palautumiseen ja elämästä nauttimiseen. Söin aamulla kaurapuuroa rauhassa, otettiin pari tuntia kuvia hra Valokuvaajan kotistudiossa ja käytiin syömässä vähän lisää sushia Fukun sushibuffassa. Viimeistään nyt ymmärrän, miksi reverse-dieting on olemassa: muhun uppoaisi ihan mitä vaan, vain vatsalaukun venyminen tulee vastaan jossain vaiheessa. Ja siinä vaiheessa ollaan menty jo ihan huolella yli. Olisin voinut syödä helposti neljä annosta ruokaa kerralla, mutta järki sentään sanoi kolmannen kerran kun kävin hakemassa lautasen täytettä, että mitä jos nyt vähän miettisit eka. No minä tyttöhän mietin, ja päätin, että vielä on tilaa jälkkärille! IMG_2516_optSuunnattiinkin siitä sitten vielä Kluuvikadun Fazerille juomaan lattea ja syömään jälkkäriksi leivokset. Itse yllätyin positiivisesti Fazun tarjonnasta, koska nyt oli vaihtoehtona iänikuisen Budapest -leivoksen (joka on kyllä törkyhyvä, marenkia mmmm!) kanssa myös KFC-leivos, joka oli gluteeniton ja laktoositon. Pitihän se testata. Leivos olikin ihan mielettömän suklainen, silkkaa suklaata päältä ja suklaamoussen tapaista tujua kamaa sisältä. Jopa tälläisen juuri dieetiltä päässeen pohjattoman kaivon makeanhimo tuli tyydytettyä sillä määrällä, ei olisi pystynyt syömään toista. Yllätin siis itsenikin löytämällä jonkun rajan!

DSC_0310_optKisakauteni päättyi siis virallisesti sunnuntaina, ja nyt palautellaan kehoa rauhassa ja aletaan hakkaamaan lisää lihaa hartialinjaan ja etureisiin. Tarkempia suunnitelmia punotaan valmentajan kanssa ensi viikolla, samoin kuin alustavaa kisa-aikataulua. Lavoille palaan vielä, se on varmaa. Rakkaus lajiin kaikkineen on vain syventynyt ja oman kropan kehittäminen on vasta alkutekijöissään. Seuraavan kerran kun kisaan, lupaan, että lavalla nähdään jotain ihan erilaista. Se määrittelee aikatauluni seuraaville kisoille, ei kalenteri.

Nyt kuitenkin otetaan vähän happea, aletaan etsimään sitä perhearkea, tehdään pt-hommia ja annetaan toisen puoliskon toteuttaa omaa unelmaansa.

– Sekä käydään tietysti kurkkimassa Nordic Fitness Expo katsomon puolelta. Tulkaahan moikkaamaan!