Kuka lohduttaisi Nyytiä? FAQ masennuksesta.

Kirjoitin eilen masennuksesta/stressistä/ahdistuksesta ja ’päänhuollosta’, kuten itse olen puhumisen ystävien kanssa, raskaat keskustelusessiot puolison  kanssa ja terapian ristinyt. Sain heti kyselyitä, kuinka masennuksen voi tunnistaa, miten sitä voi hoitaa tai kuinka sitten ylipäätään pitäisi käyttäytyä mahdollisesti masentuneen suhteen. Kuten mikään muukaan elämässä, ei tämäkään rakettitiedettä ole. Minä en ole terveydenhuollon ammattilainen, enkä täten millään lailla pätevä antamaan neuvoja kuin oman kokemukseni pohjalta.

Kaikki me haluamme vain tuntea olevamme arvokkaita. Tämä olkoon lähtökohta.

Mietin ensiksi ylipäätään masennuksen tunnistamista. Siihen on olemassa hyviä testejä netissäkin, joita kannattaa hyödyntää. Luonteenomaista on, ettei masentunut itse (eli sinä ehkä siellä) tunnista omaa masennustaan. Masennusta on monentasoista harmaudesta tai syvästä surusta aina vakavaan itsetuhoisuuteen. Jatkuva väsymys, hermostuneisuus, jännittyneisyys, harmistus, ärtymys ja surullisuus ovat jo hyvin selkeitä merkkejä masennuksen tai ahdistuneisuuden kurkkimisesta seläntakaa. Jokainen on yksilö, joten tuntemuksiin ei ole tietenkään mitään selkeää kaavaa. Kolme hyvää perustestiä omaan käyttöön ovat DEPS-seula, itsentuntomittari ja ahdistustesti GAD-7. Näiden tulokset ovat ehdottomasti ohjeellisia, mutta jos vastaat itsellesi rehellisesti (tämä on sekä tunnistamisessa, että hoidossa a ja o) saat suuntaa siihen, onko ajattelumallisi alavireinen. Jos epäilet, että olet masentunut tai ahdistunut, printtaa laput mukaasi ja marssi työterveyshuoltoon, opiskelijaterveydenhuoltoon tai kunnallisiin terveyspalveluihin. Luultavasti he teettävät tismalleen samat testit sinulla uudelleen, mutta koita jaksaa. Testit kertovat kyllä omaa kieltään, eikä sinun tarvitse jaksaa edes selittää tässä vaiheessa oloasi, jos se tuntuu sinusta nimenomaan vaikealta.

Masennuksen huomaa yleensä ensin joku läheinen tai kollega. Hyvin harvoin me itse koemme olevamme masentuneita, koska miellämme sen niin voimakkaaksi itsetuhoiseksi tunteeksi, että emme ymmärrä alavireemme olevan sitä. Pysähdy ja kohtaa ongelma. En voi tarpeeksi painottaa ennaltaehkäisyn merkitystä: emme me kipeän nilkankaan odota paranevan itsenstään kun jatkamme sillä juoksemista. Kun se alkaa tuntumaan, oudolta, herkältä tai jo kipeältä, me huollamme sitä ja annamme sen parantua rauhassa. Eikö mielesi ole ansainnut saman?

Masennuksen hoitoon en ole kykenevä antamaan ohjeita juurikin aiemmin mainitun koulutuksen puutteen vuoksi. Puhuminen auttaa aina, mutta helppoa se ei ole. Suurimmaksi osaksi vaikeista asioista puhuminen tuntuu ärsyttävältä, raskaalta, energiaa vievältä ja ahdistavalta, mutta puhumatta jättäminen vain työntää asiat kasaan jonnekin tulevaisuuteen. Kukaan ei halua löytää sitä elämänläjää joskus myöhemmin. Pilko asiat osiin. Puhu niistä. Puhu niistä. Puhu niistä. Puhu kunnes ne alkavat selkiytyä. Kunnes tunnet, että olet saavuttanut jonkun päätepisteen tai uuden toimintamallin asian suhteen. Siirry seuraavaan ja toista kuvio. Älä yritä ratkaista kaikkea kerralla, hajautat vain energiasi etkä pysty keskittymään mihinkään kunnolla (tämä on muuten minun helmasyntini).

Ja hakeudu sinne terapiaan. Meillä kaikilla on asioita, joita olisi hyvä käsitellä, tiedostimme niitä tai emme. Terapia on ihan tavallisille ihmisille päänhuoltoa. Tee itsellesi palvelus ja unohda se ajatus hulluista kallonkutistajista.

Mitä masentunut tai ahdistunut sitten toivoo lähipiiriltään? Pohdin asiaa eilen paljon ja löysin aivan vahingossa googlailemalla Kodin Kuvalehdestä (kyllä, oh my!!!) artikkelin aiheesta, joka kuvasi omia tuntemuksiani aiheen käsittelyyn.  Liitän sen tähän alle, originaali linkin kautta.

**Copy-paste alkaa

Masentunutta on turha patistaa ottamaan itseään niskasta kiinni. Riittää, että istuu hiljaa vieressä. Miten muuten voi lohduttaa?

  1. Älä vähättele. Muista, että masennus ei ole mielen heikkoutta, vaan sairaus. Älä sekoita sitä surun tai alakulon tunteeseen. Masentunut on jo valmiiksi täynnä syyllisyyttä, häpeää ja arvottomuuden tunnetta. Tee kaikkesi, ettet lisää noita tunteita.
  2. Pysy vieressä. Tärkeintä on, ettet pakene. Istu vieressä, kun läheisesi itkee. Pidä häntä kädestä. Älä yritä keksiä syvällisiä elämänohjeita. Reippaat sanasi eivät nosta masentunutta, mutta hiljainen hyväksyntäsi voi auttaa häntä pysymään pinnalla.
  3. Muistuta: ”Et ole yksin.” Masentuneesta voi tuntua siltä, kuin hän harhailisi yksin pimeässä, loputtomassa tunnelissa. Muistuta siitä, että aiot pysyä hänen rinnallaan. Sano hänelle: ”Sinä ja minä päihitämme tämän yhdessä. Sinä selviät. Et joudu käymään tätä läpi yksin.”
  4. Rohkaise hakeutumaan hoitoon. Masentunut ei välttämättä ymmärrä olevansa masentunut, tai hän voi olla muuten vain liian voimaton hakeakseen ammattilaisten apua. Ota asia puheeksi. Tarjoudu varaamaan lääkäriaika tai saattamaan terapeutin vastaanotolle.
  5. Älä patista ryhdistäytymään. Turhin ohje, jonka masentuneelle voit antaa, on: ”Ota itseäsi niskasta kiinni.” Masentunut ei pysty ottamaan itseään kiinni yhtään mistään, ei varsinkaan niskasta. Sinun on turha myöskään lohduttaa: ”Elämässäsihän on paljon hyvää! Keskity siihen!” Vaikka tarkoitat hyvää, nuo ohjeet lisäävät masentuneen syyllisyyden tunnetta ja saavat hänet käpertymään entistä tiukemmin itseensä. Masennus on sairaus, jonka oireisiin kuuluu se, ettei ihminen näe elämässään valoa eikä vaihtoehtoja. Yritä hyväksyä se.
  6. Älä väitä, että tiedät miltä tuntuu. Jos et ole sairastanut masennusta, et tiedä miltä se tuntuu. Älä siis väitä tietäväsi. Jos vertaat vakavaa masennusta esimerkiksi suruun, jota tunsit kun erosit poikaystävästäsi, sekoitat termit. Silloin empatiasi voi tuntua vähättelyltä. Enemmän apua voi olla siitä, että ehdotat: ”Lähdetäänkö kävelylle?”
  7. Muistuta: ”Masennus ei ole sinun vikasi.” Masentunut syyttää usein itseään. Hän uskoo tehneensä jotain väärin ja pitää itseään muita heikompana. Sano hänelle: ”Sinä et valinnut sairauttasi. Tämä ei ole sinun syysi.” Usko se itsekin. Masentuneen tukeminen voi olla turhauttavaa ja raskasta. Kun ymmärrät, että masennus on oikea sairaus, jaksat itsekin paremmin.
  8. Kysy: ”Mitä ajattelet?” Kysy rohkeasti, mitä läheisesi ajattelee. Älä pelkää, että kysymyksesi saisi hänet synkistymään entisestään. Jos hänen päässään on itsetuhoisia ajatuksia, ne ovat siellä, kysyit niistä tai et. Kysymällä voit vain parantaa tilannetta. Suora keskustelu saattaa auttaa läheistäsi hakeutumaan hoitoon tai hälventää ainakin häpeän tunnetta.
  9. Pidä huolta itsestäsi. Masentuneen auttaminen voi olla uuvuttavaa sekä psyykkisesti että fyysisesti. Pidä rajasi. Jos et voi itse hyvin, et voi auttaa muitakaan. Huolehdi siitä, että syöt hyvin, nukut tarpeeksi ja pidät hauskaa.