Kyllä naisella lapsi pitää olla.

Miksi sinulla ei ole lapsia? Oletko ajatellut hankkia? Se lapsikeskustelu. Se keskustelu, joka tässä iässä tulee käytyä kaikkien vähintään 10 vuotta  itseään vanhempien ihmisten kanssa. Sekä tietysti jokaisen tädin, sedän, kummin, kaiman ja naapurin kanssa.

No kuulkaas, kyllä minä olen miettinyt asiaa vaikka kuinka monesti.  Mutta mistä lähtien lapsia on vain hankittu? Ymmärtääkseni niitä saadaan, jos vaan universumi meille niin suo.

Itsellänihän kroppa ei ole suotuisa lisääntymisalusta. Olen aina ollut toki todella pienikokoinen ja nuoruudessani alipainoinenkin, joka voi itsessään altistaa monirakkulasyndroomaan, mutta todennäköisimmin itselläni se on tullut syntymälahjana. Kuukautiseni alkoivat joskus kahdeksantoista ikävuoden paikkeilla ja eivät ole ikinä, ikinä olleet missään määrin säännölliset edes epäsäännöllisyydessään. Munasoluja ei siis tuoteta munasarjoissani, eikä niitä siten irtoa. Kuukautisia on nykyään ehkä kerran tai kaksi vuodessa, jos elimistöni sattuu sille tuulelle ylipäätään. Nyt on tainnut viimeksi olla joskus keväällä, ennen kuin lopetin e-pillereiden syömisen mielialavaihteluiden takia. Silloinkin ne olivat vain pillereistä johtuvaa, eikä sykli koskaan jatkunut jos piti taukoa. Lapsia ei siis joka tapauksessa vain hankittaisi, vaan se edellyttäisi hormohoitoja, vähimmilläänkin pidempiaikaista keltarauhashormonin syömistä.

Että kiitos vain kysymästä, minä en niitä noin vain saa. Ihanaa, että ajattelit olla noin korrekti, ja kysyä tolleen ihan suoraan.

Sitten se toinen puoli, eli haluaisinko minä lapsia? Minulla on tavallaan jo 5, nimittäin siskoni kaksi lasta, V on kohta kolme ja E täytti juuri vuoden. Tätskän murut, joiden koen olevan suorastaan minun vertani. Puolisoni myötä minulle siunaantui kolme lisää, joista O on minulle tietysti läheisin asuessaan kanssamme. Hänen suhteensa olen todellakin leijonatyyppinen äitipuoli ja varmaankin myös ns. ikävä ihminen sääntöinen ja rajoineni. Hänen suhteensa koen minulla olevan kasvattajankin rooli, ja koen hänestä suurta vastuuta – suurempaa, jota minun tarvitsisikaan. Pojat ovat minulle vieraampia jo sen takia, että näemme heitä niin harvoin: joka toinen viikonloppu. Heidän suhteensa olen ottanut myös hiukan etäisemmän roolin, ja olen enemmän heille vain aikuinen, joka asuu isän kanssa.

Elämässäni on siis lapsia, ja tavallaan minullakin on lapsi ihan kotonakin. En ole aiemmin oikeastaan osannut edes kaivata tai haluta omia, ennen nykyistä puolisoani. Nytkin ajatukseni ovat enemmän harhailleet siinä, että kokisinko koskaan hänen kanssaan samanlaista yhteenkuuluvuutta ilman yhteisiä lapsia tai tulenko olemaan joskus kateellinen siitä siteestä, joka hänellä on omiin lapsiinsa. Jota minä en samanlaisena voi kokea. Vanhemman rakkautta omaan lapseensa. Toisena asiana on tullut ikäni. Mitä enemmän vuosia, sitä vaikeampaa raskaaksi tuleminen on muutoinkin. Tuntuu, että minun pitäisi osata päättää NYT, haluanko minä koskaan oma jälkikasvua vai en, enkä minä ole siihen päätökseen valmis.

Onko se silloin vastaukseni omaan kysymykseeni, vai osoitus vain siitä, että pelkään katuvani myöhemmin?

10 vastausta artikkeliin ”Kyllä naisella lapsi pitää olla.”

  • Hassua että sitä ymmärtää vasta silloin kun se lapsi on, mistä jäisi paitsi jos lasta ei olisi :D äidin rakkaus on jotain mitä ei voi tietää ennenkuin sen itse kokee.

    • Niin. Itsehän en tiedä, niin en osaa samallalailla kaivata. Vain pohtia, olenko siitä kateellinen vaikken omia haluaisikaan, tai katkera, jos lapsia en koskaan saa haluamisesta huolimatta.

    • Hassua että en itse näin kahden lapsen jälkeen vielä ihan ymmärrä, miten se eroaa siitä että rakastaa jotakuta, johon on syvästi sidoksissa, josta pitää pitää huolta ja jonka elämästä on vastuussa. Josta ei voi erota silloinkin kun ei jaksa.

      En koe että oma siteeni lapsiini on sen erilaisempi kuin se olisi sellaiseen lapseen, joka on pysyvästi vastuullani. Onhan siinä monta ihmeellistä, hämmentävää asiaa mutta ei mitään sellaista niin mystistä mitä ei järjellinen, elämää syvemmin pohtiva ihminen kykenisi saavuttamaan jossain toisessa kontekstissa.

      • Niin. Ehkä se onkin juuri siinä: en voi varmasti tietää, onko siinä eroa, kun ei ole omia lapsia. Voin vain spekuloida asialla, kuten minä teen. En koe, että suhteeni mimmiin on jotenkin huonompi siksi, ettei hän ole omani, mutta sitten iskee se tietynlainen todellisuus siitä, ettei hän ole minun – ihan jo siinä, että en pysty edes hänen asioitaan hoitamaan.

  • Minne tämän saa allekirjoittaa? Tai saanko yksinoikeuden jatkospekulaatioon omissa teksteissäni :) ?
    Ihan samassa paatissa ollaan, taustoja ja fiiliksiä myöten. Tosin ”omat ” lapsoset tulevat työn puolesta. Itse teemme omat valintamme ja lapsia ei todellakaan hankita, mutta miten tämän saisimme kerrottua kertaheitolla myös niille naapurin irmoille ja täti ihmisille….

    • Toki saa jatkospekuloida. Yksinoikeudella et, koska tätä spekulaatiota tämä pää tulee jatkamaan varmaan liiankin usein :D

  • Niin, tuo on kyllä käsittämätön juttu, että kuinka moni saakaan kommentoida naisen lapsettomuutta, ja tehdä sanoillaan selväksi, että jollet halua lapsia, olet paha ihminen, ja jollet ole saanut lapsia, olet sairas taikka vajaavainen.

    Hetkeäkään en epäile, etteikö äitiys olisi yksi suurimmista rakkauden muodoista, mutta ihan yhtä naivisti väitän, että ilman biologistakin vanhemmuutta ihminen voi olla hyvä, tärkeä ja tarpeellinen. Sitähän biologisen vanhemmuudenkin tulisi olla.

    Lapsettomuus ei ole aina oma valinta, joskus toki niinkin, mutta joka tapauksessa se on henkilökohtainen asia, mitä ei pitäisi joutua selittelemään tutuille taikka kummin kaimoille. Miten voi olla, että yhteiskuntamme on muovautunut sellaiseksi, että kunkin palkkatiedot tai tulot on henkilökohtainen, vaiettu asia, mutta ”lasten hankkimisesta” udellaan hyvinkin tarkkaan ja julkisesti.

    Jälleen olisi kyllä oppimisen paikka monelle.

    • Itseäni ihmetyttää juuri tuo, että vielä nykyaikanakin lapseton, erityisesti yli 30-vuotias nainen on jotenkin omituinen ilmestys. Itsekkääksikin on sanottu, kun keskityn lastenhankinnan sijaan uraan. Mikä nyt ei ole kyllä edes totta, mutta eihän se näitä ihmisiä kiinnosta. Kuten ei sekään vaihtoehto, että kaikki eivät saa lapsia.

  • Pahoittelut kroppasi toimimattomuudesta. Mun kroppa kanssa kenkkuilee ja pelko lapsettomuudesta kasvaa päivä päivältä. Kirjoitin tänään juuri omaan blogiini asiasta. Ei niitä lapsia tosissaan ihan niin vaan hankita – lapsi on aina lahja. :)

Kommentointi on suljettu.