Laatua nainen, ei määrää!

Lihaskasvun kannalta siis, kyllä mulle karkkien kannalta kelpaa toisinaan määräkin!

Pikkuhiljaa alkaa taas rullaamaan totuttuun tahtiin ja motivaatio-ongelmat alkaa olla takanapäin. Kyllä tietysti vähän hatuttaa joskus lähteä heiluttelemaan painoja kun muu perhe jää pelaamaan pleikkaa ja syömään pitsaa, mutta niinkin yksinkertainen ajatus kuin ’voin mäkin jos haluan, mutta mitä haluan?’ on auttanut. Kummasti helpottaa, kun tiedostaa että saa, muttei oikeastaan halua jäädä sohvalle. Oikeastaan nappaa ihan vaan vaan mennä salille ja kiusata pikkupikku muskeleita. Eikä ole vieläkään kertaakaan jälkikäteen harmittanut.

Olen saanut myös vähän uutta tausta-ajatusta taas treeneihinkin, juurikin siitä mistä viimeksi kirjoitin: ketä varten minä tätä teen. Minulla on edelleen tavoite ja sitä kohti mennään yhtä määrätietoisesti kuin taottiin viime vuosikin. Sitä tavoitetta kohti itse haluan mennä. Mi-nä. Note-to-self: Muista nainen se nyt salillakin vääntäessä niitä vipareita – ei ne p***at toistot sinua auta kuin ehkä hikoamaan kuin pieni sika (siis pieni ihana vaaleanpunainen possu, mä tarkoitin ihana pieni söpö hassunassupossu!) ja nostamaan endorfiinitasoja hetkeksi. Laatau korvaa määrän, ihan sama miten heittelisit painoja ympäriämpäri. Ei ole ihan sama, ottaako liike myös kohdelihakseen, vai vain kohdelihakseen. Laatu tuo lihasta (hei ’commoon, vitsit mikä slogan, eka pyytäjä saa kakkupalalla käyttöönsä! Oon selkeäasti liekeissä tälleen klo 8:07 istuessani lentokoneessa kohti Vaasaa). Aloittelijalle tässä nyt ei ole niin suurta vaaraa, kyllä se lihas kasvaa alussa vaikka menisi vain sinne päin, mutta tekniikka on silti otettava vakavasti loukkaantumisriskien näkökulmasta. Edistyneempi treenaaja saa sen sijaan heilumisella aiheutettua (tavoitteena olevien) lihasvaurioiden lisäksi hermostolle aikamoista rasitusta, jos joka treenissä tehdyt harjoitteet ottaa vähän kaikkialle (puhumattakaan sitten nivelongelmista). Yritä siinä sitten treenata useita kertoja viikossa samaa lihasta, saati tuplatreenejä. Itselläni esim. alaselkä sanoo ainakin toooooodella nopeasti että moikka, tee yksinäs…

Itselläni priorisaatiossa on nyt olkapäät ja etureidet (ja selkä ja ja ja ja), ja niitä tehdessä todellakin pyrin tekemään vain niitä. Aina tietenkin mukaan työhön tulee muitakin lihaksia, varsinkin kohdelihaksen väsyessä, muttalähtökohta on, että tuntuman pitäisi olla koko liikkeen ajan kohdelihaksella. Siis nättejä ja laadukkaita toistoja hyvällä tuntumalla. Päänsisäinen tekniikkanatsini on alkanut suorastaan ärsyttävän aktiiviseksi.

Viime postauksessa mainitsin tekeväni paljon pudotuksia, negoja ja pakkoja. On muistettava, että erikoistekniikat sitten erikseen, niissä joutuu joskus vähän fuskaamaan saadakseen lihaksen tapettua. Tärkeää on kuitenkin, ettei siihen fuskaamiseen lähde ennen kuin niitä toistoja ei enää yksinkertaisesti muuten tule. Ei ole erikoistekniikkaa heittää joka sarjasta vähintään puolet menemään hakemalla toistot liike-energian kautta; se on ihan vaan todella hassun näköistä huitelua egopainojen kera (aka rumaa treenaamista), jossa tekniikasta ei ole tietoakaan. Eikä muuten siitä kohdelihaksestakaan. Kivaa kokovartalojumppaa, vähän kuten hauiskääntö heilurilla (koska pitää tarkistaa joka toistolla vieläkö se wiener on tallella ), joka on muuten todella erinomainen kyynärnivelen rasitusliike! Puss vaan, jotka itsenne tunnistitte!

Onneksi valmentajani jakaa saman ajatuksen puhtaasta tekemisestä, eli kohdelihaksen kunnon supistuksesta ja venytyksestä. Timppa vetää raakoja treenejä, mutta siellä ei paukutella alaselkää pipariksi (ellei se nyt ole jostain syystä itse tarkoitus) tai hakata olkapäitä kun tehdään rintaa. Sivullisesta treenini saattaa näyttää jotenkin löperöiltä juurikin koska en meuhka ja hae niitä toistoja koko kropalla, kun niitä ei enää vaan tule muuten. Painot on aika lastenkengissä, koska liikkeet pyritään tekemään mahdollisimman raskaasti. Tästä saavat nauttia myös omat treenattavani, jotka on oppineet jo mantran ’tee siitä itsellesi mahdollisimman vaikea’. Kroppa yrittää aina helpottaa suoritusta, joten se pitää ottaa huomioon ja tietoisesti vastustaa sitä. Eli tietoisesti tehdä liike koko ajan haastavammin kuin kehosi haluaisi tehdä.

10968179_10203520010940993_5821107_n

Ja jottei menisi lätinäksi, niin kuva puhukoon puolestaan. On tässä jotain tällä jumppailulla tehty oikeinkin. Vasemalla oravannahka syksyltä 2013 kun Timpan kanssa yhteistyö aloitettiin, ja oikealla syksy 2014 kisadebyytin jälkeen. Aikaa kuvien välissä vuosi, välissä satoja salitunteja ja monia posetreenejä :,D. Erityisesti nuo lapiokädet naurattavat itseäni edelleen joka kerta!

 Artikkelikuva:  Jouni Rajala Photography
Kollaasi: kaikki itse paitsi oik. kesk. kuva Mike Siren/Pakkotoisto