Miten stressi selätetään?

Siinä aihe, jonka kanssa olen paininut ihan aina, erityisesti työelämässä. Olen aivan jäätävä stressaaja kaikesta, kuten deadlineista, aikatauluista ja kellonajoista. Henkilökohtaisessa elämässäni stressaan lähinnä rahasta niinä aikoina, kun se on ollut vähissä ja siitä, mitä muut minusta ajattelevat.

Tänään kävin pohtimassa meidän työterveyspsykologin kanssa, kuinka saisin hallinnan tunteen töistäni sairasloman jälkeen ja voisin saavuttaa tilan, jossa rentoudun, lepään ja olen lopulta stressaamatta kun työpaikan ovi sulkeutuu. Koen itse eräänlaista identiteettikriisiä, koska työminäni on ollut niin vahva osa identiteettiäni (ja juuri se osa joka osaa ja onnistuu). Koska olen edelleen toipilas, enkä suoriudu töistäni niin tehokkaasti ja kympin arvoisesti kuin olen tottunut ja kuten haluaisin, vaan väsyn nopeasti ja ajatukseni harhailevat, tunnen epävarmuutta kaikkialla. Epävarmuutta, joka johtaa helposti ahdistukseen ja aiheuttaa stressiä.

Meillä oli työterveyspsykologin hirvittävän hyvä keskustelu töissä jaksamisesta, suosittelen kaikille joilla vain on mahdollista työterveyden kautta moiselle päästä! Avasi omia ajatuksia siitä, miten stressitila on jatkuvasti päällä ja miten pienilläkin asioilla pääsee alkuun stressin selättämisessä ja kuinka oikeasti on mahdollista saavuttaa tila, jossa tuntee olevansa ’töiden päällä’. Sen lisäksi sain konkreettisia keinoja, jotka voisivat auttaa minut alkuun.

Tässä asioita, jotka itse aion ottaa kokeiluun:

1) Onnellisuuspäiväkirja. Alan kirjoittamaan joka ilta ylös 1-3 asiaa, jotka päivän aikana tuottivat minulle mielihyvää. Näin alkuvaiheessa se voi olla vaikka, että aurinko paistoi, työkaveri sanoi kivan asian tai puoliso oli keittänyt aamukahvit valmiiksi. Näin saan kiinnitettyä aitoa huomiota asioihin, jotka saavat minut hyvälle tuulelle.

Photo 23-05-15 14 59 46_opt

2) (Positiivinen) Itsesuggestio. Rupean kehumaan itseäni ääneen aina, kun olen onnistunut jossain (tai kokouksissa ehkä vain pääni sisällä?). Muistutan itseäni ahdistuksen tullessa ääneen siitä, että kaikki on hyvin ja voin turvallisin mielin rentoutua. Peiliin katsoessani sanon jotain hyvää itsestäni.

Mieleni on virittäytynyt aikojen saatossa ja masennuksen myötä niin negatiivissävyiseksi, että ajatusten lisäksi ääneenkin tulee sanottua lähinnä negatiivista ajatusmaailmaani tukevia asioita. Kymmenestä asiasta ehkä yksi ääneen sanottu on positiivinen, ja puolisoni valitettavasti saa tästä suurimman osan niskaansa : (. Sanomalla hyviä, iloisia ja kauniita asioita ääneen mieleni rekisteröi ne paremmin, aivan kuten toisen sanomana. Näin ne tutkimusten mukaan jäävät pitkässä juoksussa paremmin mieleen ja alkavat muokata ajatusmaailmaa positiivisemmaksi.

Photo 23-05-15 11 20 07_opt3) Sähköpostin käytön rajaaminen. Stressaan lukemattomista sähköposteistani. Siirrän iPhonessa maili-aplikaation toiselle työpöydälle, jolloin en näe koko ajan sinne tulevia posteja. Notifikaatiot tietysti myös pois päältä. Mielelläni poistaisin koko mailin, mutta töiden takia en voi. Päivisin minun pitää olla tietoinen sähköpostiliikenteestä, jos olen kokouksessa tai seminaarissa työpisteeni sijaan. Kuinka hoidan viikonloppuisin tai iltaisin omien yksityisten sähköpostilaatikkojeni lukemisen ilman, että näen työpostia, on vielä ratkaisematta. Jo tieto lukemattomista työmaileista on minulle vain liikaa, vaikken näkisi edes lähettäjiä tai otsikoita.

Tällä haen sitä, että en virittäytyisi työtilaan aina henkisesti ja fyysisesti, kun sähköpostia työpäivän jälkeen napsahtaa laatikkoon. En osaa olla katsomatta niitä, tai vähintään miettimättä, että mitä tärkeää siellä on tai mitä aion tehdä asialle huomenna (tai pahimmassa tapauksessa heti). Näin stressitasoni saisi laskea työpäivän jälkeen pikkuhiljaa kohti iltaa, eikä vasta aloittaa laskemista kun menen sänkyyn (jos silloinkaan) häiriten vähintään alkuillan untani.

4) Rentoutuminen. Salin lisäksi minun on keksittävä myös joku toinen tapa saada aivoni pois päältä. Sali ei voi olla ainut tapani, koska siitä tulee liian raskasta pidemmän päälle, kuin pakkomielteinen selviytymiskeino tai silkkaa työtä, jonka suorittamisesta tai suorittamatta jättämisestä sitten koen stressiä. Tarvitsen jotakin, mikä vie keskittymistä sen verran, että tilaa ei jää muulle -eli asioiden pyörittelylle- mutta jonka koen tarpeeksi mielenkiintoisena jaksaakseni keskittyä.

5) Aktiivinen mindfulness. Olen kovin levoton tekemään hengitysharjoituksia ja yrittämään olla ajattelematta mitään, joten aion kokeilla kävelyversiota: ensin kävellään normaalia vauhtia pari minuuttia, sitten hidastetaan tietoisesti kävelyvauhtia ja aletaan kiinnittämään huomiota hengitykseen ja siihen, miltä jaloissa tuntuu, miltä maa tuntuu. Tätä jatketaan muutama minuutti. Kun hengitys on rauhallinen, hidastetaan kävelyä niin paljon, että juuri ja juuri liikeradat pysyvät kasassa ja kävelyä voi kutsua vielä kävelyksi. Tämän pitäisi vaatia niin paljon keskittymistä jo tasapainon puolesta, että mieleen ei mahdu muuta kuin kävely. Voi suorittaa vaikka sisällä, jos tila antaa periksi kävellä pientä ympyrää, mutta helpoin ulkona tai vaikkapa juoksumatolla.

Näillä eväin lähden alkuun. Raportoimme onnistumisista, kun niitä seuraa (huomaa sanamuoto!).

Miten sinä selätät stressiä? Jaa vinkkisi!

Artikkelikuva: Googlen kuvahaku
Ankkakuva: Pekka Laukkanen
Konekuva: iha ite junassa matkalla taas jonnekin

4 vastausta artikkeliin ”Miten stressi selätetään?”

  • Aivan, ei jossia :)

    Itsellä on kohta ollut vuoden päivät tuo onnellisuuspäiväkirja, ja kyllä toimii! Mahtavinta, että aina löytyy jotain :)

    • Minä olen nyt kahtena iltana vääntänyt. Ei ole kauhean helppoa kirjoittaa muuta kuin ’aurinko paistoi’ ’sushi oli hyvää’, mutta hiljalleen kai sitä oppii rekisteröimään ne hyvätkin jutut. Tai siis, oppii. Ei ’kai’. :)

  • Meillä oli tänään mun päivätöissä palautumisesta ja voimavaroista puhumassa psykologi ihan kaikille jotka halus kuunnella. Meillä on kolme sessiota joissa aiheet on paineensietokyky, palautuminen ja fokus. Tänään siis tuo palautuminen. Enemmän kuin ohjeita psykologi puhui että energialla on suunta ja että on kahdenlaista energiavarastoa. Tyypit voi joko imeä susta energiaa tai antaa sitä. Kaikki mikä tapahtuu tässä psykososiaalisella levelillä on sitä aivoille uudempaa aluetta, mikä nykyään peittää suuren osan (2/3 tai 4/5 riippuen tutkimuksesta) meidän arjesta. 1/5 (tai 1/3) päivittäisestä energiasta koostuu perinteisistä uni/ruoka/liikunta tyyppisistä asioista ja 4/5 (tai 2/3) niistä henkisemmän puolen jutuista. Perusjuttujen palauttaminen tapahtuu lineaarisesti ja on ennustettavaa. Eli kun nukkuu niin fyysinen väsymys poistuu ja syömällä lähtee nälkä (ylläri!) jne. Henkisen puolen palautuminen voi olla tosi nopeeta ja määrä vaikuttaa ihan yhtä paljon kun laatu. Eli kavereiden kanssa hengaaminen on tavallaan yhtä tärkeää kuin päivittäin random ihmisten kohtaaminen. Jokaisista kohdatuista ”aivoista” voi saadaa jo 200 millisekunnissa energialatauksen joka palauttaa. Vastaavasti samassa lyhyessä sykäyksessä voi olla päivä pilalla.

    Kaikesta tästä ehkä itse jäin miettimään, että vaikka uni olisi kuinka tärkeää niin joskus sekin että vaan pakolla on kanssakäymisessä ihmisten kanssa ja puristaa siitä positiivista voi auttaa jaksamaan päivän läpi hienosti. Toki omia tunnetiloja on tosi vaikea hallita ja/tai piilotella ja maskata. Että en tiedä onnistuisko toi sitten käytännössä vai pitäiskö vaan keskittyä siihen että ruoka, treeni ja lepo menee oikein ja toivoa että mieli on silloin parempi päivittäin ja voi antaa ympäristölleen enemmän kuin ottaa?

    • Ihan älyttömän mielenkiintoista tuo energialataus! Oma työni on henkisesti todella kuormittavaa, ja en aina jaksa tavata ystäviä. Ehkä kuitenkin siis pitäisi, jos oikein tämän ymmärsin – heistä saisi sitä henkistä energiaa?

Kommentointi on suljettu.