Miten minä treenaan?

IMG_4155Pikkuhiljaa palattu totuttuun rytmiin työ-treenit-koti, mutta kaukana ollaan vielä siitä miten kroppa toimi vuosi sitten. Silloin tähän aikaan painoa oli 57kg ja treenejä painettiin tuplana kuutena päivänä viikossa ilman mitään ylirasittumisen oireita, jaolla työntävät-vetävät-jalat. Nyt kroppa tässä pääkopan tilanteessa ei moiseen taipuisi, mutta kuin kompensaationa ottaa vastaan paremmin kuin koskaan vähän hillitympää määrää. Totuuden nimissä sanottakoon, että treenitehot (pään kestävyys) on saatu sitten yksin treenatessa taas kovemmalle mitä pitkiin aikoihin, joka selittää vastaanottavuutta maalaisjärjellisemmin.… Lue lisää »

Takaisiin arkeen – opinko mitään?

1) Itselleen pitää olla armollinen. Ei pitäisi, vaan pitää. Isi-muodot romukoppaan (still working on this…)!
2) Perfektionismi on enemmän sairaus kuin hyve, mutta se ei määritä minun luonnettani tai minua ihmisenä. Sen kanssa pitää oppia elämään, mutta se ei saa hallita minua.
3) Perfektionismille on paikkansa, mutta se ei ole työelämässä. Työt eivät tekemällä tästä maailmasta lopu.… Lue lisää »

Eteenpäin, sano mummo lumessa. Ja värjäsi tukan jäänvaaleaksi.

’Olet työkyvytön kunnes toisin todetaan. Se on ajattelumalli joka sinun pitäisi hyväksyä.’ Entä jos en pysty? Vasta viime viikolla itse tunnustin tilanteen oikeasti itselleni, ymmärsin miksi olen ylipäätään sairaslomalla. Että en ole todellakaan työkykyinen. Odotin jotenkin kaiken lähtevän siitä nousukiitoon ja palaavani töihin suunnilleen asap. Sen sijaan työterveys jatkoi sairaslomaani ja olen ollut väsyneempi kuin koskaan. Siis kirjaimellisessa merkityksessä, voisin oikeastaan vain nukkua.… Lue lisää »

Perfektionismikin on sairaus.

Kirjoitan tekstiä, jota en kuvitellut koskaan omalta kohdaltani joutuvani kirjoittamaan. Jonka aihe, syy, jotenkin hävettää minua, on itselleni kauhean nolo asia ja suuri heikkous minussa. Nimittäin oma väsymykseni, takaisin hiipinyt masennus ja täysi sokeus näiden itselleen tunnustamisen kanssa. Ainakaan ajoissa. Miksi sitten kirjoitan? Jotta ehkä joku muu osaisi tehdä toisin kuin minä. Tunnustaa heikkoutensa ja olla sitä kautta vahva.

Olen nyt kolmatta viikkoa sairaslomalla, joka alkoi ihan vain väsymyksestä.… Lue lisää »

(Netti)presenssi: väsynyt

FullSizeRender-15Laiskaa on ollut, niin netissä kuin in real life. Pakkolepoa meni melkein viikko, ja olisihan se pitänyt tajuta itsekin, että kroppa reagoi tosiaan vain kaikkeen muuhun stressiin lyömällä liinat kiinni. Eihän se kroppa tunnista, mistä stressi tulee. Tämän tajuamiseen täysin vaadittiin vain ikäviä asioita, ennen kuin meni kokonaan jakeluun. Tästä syystä myös täällä ollut hiljaisempaa.

Väsymys ei tosiaan alkanut helpottamaan pelkällä treenilevolla (suprise suprise…), ja kun päälle kaatui ikäviä asioita toissa viikonloppuna (koska kuitenkin minullakin on juttuja, joista en halua puhua, tämä jääköön tähän), menin viime keskiviikkona työterveyteen.… Lue lisää »

Voiko valmentaja olla väärässä?

Dear diary,

pakkolepo (tai kevennys, kuten valmentaja sitä kutsuu) jatkuu. Kuuliaisena uskon, kun sanotaan että on aika keventää (tiedän kyllä sen itsekin, mutta kuten viimeksi todettiin, hitokseen vaikeaa), mutta omalle tyylilleni uskollisena kiukuttelen siitä silti ihan hiukkasen. Ihme, ettei valkku ole määrännyt puolisoa vahtimaan käskyn noudattamista. Minulla on ehkä vähän tapana karata salille.

(Vai onko?!)

Day 2: käytin tilannetta ’hyödyksi’ ja kulutin lauantain omissa luottamustoimissa, eli Erton alaisen yhdistyksen ET ry:n hallituksen kokouksessa.… Lue lisää »

Kropan kuuntelu (liian viisasten laji?)

Kuten otsikosta päätellä saattaa, täällä on kipuiltu taas itsensä kanssa. Olen vuosien saatossa opetellut, kuten kaikki lajin harrastajat, kuuntelemaan omaa kroppaani aika tarkasti. Sanomattakin lie selvä, että minä kuulun siihen ryhmään, joka kuitenkin on aina ensin tehnyt kaiken kantapään kautta?

Nykyään minusta usein tuntuu, että kroppa kertoo kaiken ja välillä liikaakin. Milloin kaipaa ylipäätään ruokaa, milloin enemmän tai vähemmän rasvaa, milloin kuitua lisää tai pois, milloin huoltoa, hierontaa, lepoa.… Lue lisää »

Sudenkorento ja muut ihoni muistot

Minua on pyydetty pariin otteeseen valottamaan tatuointieni taustoja, mutta jotenkin se tuntuu aina yhtä haastavalta. Tatuointini ovat minulle hyvin kiinteä osa persoonaani ja osa hyvinkin henkilökohtaisia rajapyykkejä tai muistoja. Rakkaita. Kuten mikä tahansa muisto, niihin liittyy asioita, joista en halua kaikille kertoa. Ja niihin liittyy myös sellaisia tunteita äitiäni kohtaan, joita en haluaisi tuntea.

Kaikki 5 tatuointiani on tehnyt Tampereella Takomo Custom Tattoossa työskentelevä Veera Moberg.… Lue lisää »

Laatua nainen, ei määrää!

Lihaskasvun kannalta siis, kyllä mulle karkkien kannalta kelpaa toisinaan määräkin!

Pikkuhiljaa alkaa taas rullaamaan totuttuun tahtiin ja motivaatio-ongelmat alkaa olla takanapäin. Kyllä tietysti vähän hatuttaa joskus lähteä heiluttelemaan painoja kun muu perhe jää pelaamaan pleikkaa ja syömään pitsaa, mutta niinkin yksinkertainen ajatus kuin ’voin mäkin jos haluan, mutta mitä haluan?’ on auttanut. Kummasti helpottaa, kun tiedostaa että saa, muttei oikeastaan halua jäädä sohvalle.… Lue lisää »

Reissua, treenivideota ja tassuterapiaa. (Ei välttämättä tässä järjestyksessä.)

IMG_3502Ain’t I the cutest Husky ever?!? Olkaa hyvä, tuleva vetokoira Bailey Ivalosta. Pusspuss ja halit päälle! Ei tarvitse kysyä, meinasinko a) rutistaa kaverin lyttyyn, b) piilottaa sen ylisuuren (aikuisten koot!) safari-haalarini sisään ja c) kuolata läpimäräksi (normisti lie menee toisinpäin?).

Olen ollut tässä kaksi viikkoa enemmän ja vähemmän tien päällä, eli yhtä monta yötä kotona kuin reissussa. Ensin olin ma-ti Rovaniemellä työkeikalla, sitten putkeen ti-to Saariselällä Allianssin hallitusevakossa.… Lue lisää »