Paljastuksia ja valmentajakuvioita

Kesä vierähti, tai paremmin lensi todella nopeaan. Jotenkin loma meni ilman, että ehdin pahemmin tajuta koko asiaa ja yhtä äkkiä töitä on painettu jo kuukausi ja syksy on pitkällä. Ensi viikolla on jo ensimmäiset karsinnatkin SM-kisoihin, nimittäin NIIN pitkällä syksyssä ollaan.

Koti-elämästä vain sen verran, että siellä on kipuiltu erilaisten haasteiden edessä, ja suhteen ensimmäinen kunnon riitakin on koettu näin parin vuoden seurustelun jälkeen. Itsehän olen, kuten aiemminkin mainittu, todella huutoherkkä, ja menen lähinnä paniikkiin jos minulle huudetaan. Osaan aiheuttaa riitaa, mutten käsitellä sitä. Riita oli siis harvinaisen yksipuolinen, mutta päättyi yön yli jäähdyttelyyn siskon luona. Monia asioita on siis henkilökohtaisella kehitysagendalla vielä, joiden eteen on joka päivä tehtävä töitä toimintamallien muuttamiseksi. Se syö valtavasti energiaa, mutta uskon vielä sen olevan sen arvoista. Pakko olla.

Treenipuolella olen vähän tehnyt yhteenvetoa itselleni menneistä vuosista. Minähän olen liikkunut ja harrastanut kilpaurheilua yli puolet elämästäni, mutta varsinainen Body Fitness -kisapäätös syntyi vasta 2 vuotta sitten, niskaleikkauksen jälkeen. Olin alussa tovin Fitfarmilla Bullin valmennuksessa ja vaihdoin (ilman sen suurempaa dramatiikkaa, sorry ;)) parin kuukauden jälkeen Timolle, jonka kanssa on nyt nämä vuodet tehty töitä. Tulosta voi jokainen arvioida itse:

Photo 11-09-15 09 49 59_optVasemmasta yläkulmasta lähtien: kaksi vuotta sitten kesä 2013, kevät 2014, ennen karsintoja syksy 2014 ja eilen.

Paljon on vielä tehtävää, jos tavoite SM-mitalista aiotaan saavuttaa. Ja miksei saavutettaisi? Massaa tietenkin tarvitaan lisää, ainoastaan selkä alkaa näyttää kohtuullisen hyvältä, mutta sitähän tässä on ihan menestyksekkäästi kaksi vuotta tahkottu. Vuosi vielä aikaa ja ensi viikosta lähtien onkin taas vuorossa jalkapriorisaatio: 2 jalkatreeniä viikkoon, plus 2 olkapääharjoitusta ja yksi selkä. Kropan ollessa kovilla harjoituksen ulkopuolisten stressitekijöiden seurauksena lepoon on panostettu ja treenit pidetty 5 kerrassa / viikko.

Ruokaa on nostettu tasaisesti. Tietenkin kaikkia kiinnostaa aina määrät, joten kerrottakoon, että tämä 160cm/53kg kirppu vetää tällä hetkellä 350 g hiilaria päivässä pelkästä ruoasta. Siihen saa jo pari riisikippoa mättää. Jospa se painokin lähtisi nousemaan pikkuhiljaa, 300 gemmillä pysyi tasaisesti kilon sisällä, (53-54kg) treenipäivästä/nesteen määrästä kehossa riippuen. Saan siis syödä kaksin käsin, eikä nälkä pahemmin ole – enemmänkin alkaa jo tehdä tiukkaa upottaa ruoka päivän aikana, ettei kaikki jää iltaan. Suunnitelmallisuus on taas noussut suosioon, kun välillä menin jo aika vapaalla kädellä ruokailujen suhteen. Nyt on pakko miettiä, miten seuraavana päivänä syö ja mitä, jotta saa kaiken alas. Mutta en mä valita, hyvä vaan kun kroppa vetää hiilarit ja aineenvaihdunta toimii. Ompahan sitten taas dieetillä huomattavasti helpompaa!

Milloin se dieetti sitten on? Suurena ilmoituksena kaikille tuhansille ja tuhansille uteliaille, henkeään pidättäville kansalaisille todettakoon, että kaavailut on syksyssä 2016 – tietenkin sillä edellytyksellä, että kaikki menee putkeen ja minulla on silloin jalat, joita esitellä. :D Tästä viimekädessä onkin valta ja vastuu suurpäälliköllä eli valmentajalla, ja hänen mielipiteensä mukaan minä menen. Hänen mielipiteeseensä minä luotan täysin, tässäkin asiassa. Eihän homma muuten toimi. Helppoa kuin heinänteko (senkin osaan!), minä vaan toteutan kun hää suunnittelee. Ja 2017 aukeaa jo Masters –sarjan ovet., joten ensi vuosi olisi mukava välietappi.

Ajattelinkin sanoa muutaman asian valmentajan merkityksestä itselleni tavoitteellisessa treenauksessa. MINÄ teen aina kaiken konkreettisen työn kehityksen eteen: syön treenaan ja lepään, mutta valmentaja suunnittelee kaiken minun puolestani: treenikierrot, ruokavaliot, priorisoinnit, lisäravinteiden käytön… auttaa stressin kanssa, kuuntelee, ymmärtää, vastaa. Tuntee minut ja minun maailmani ja tekee kehityksestä parasta mahdollista – siis ainakin paperilla. Minähän sen toteutuksesta päätän, minä teen siitä todellista. Valmentaja helpottaa kuormaani. Minulle valmentajan valinnassa korostui muutama asia, joita sinäkin voit pohtia valmentajaa etsiessäsi tai vaihtaessasi.

Minun valmentajani pitää

1. Tuntea minut

Ja siihen kuulu niin kotielämäni kuin työnikin. Haluan henkilökohtaisen suhteen valmentajaani, olen siihen kilpahiihtoaikana tottunut. Nämä asiat vaikuttavat merkittävästi minun kykyyni treenata ja palautua, ja valmentajan pitää osata ottaa minun henkilökohtainen elämäni huomioon.

 2. Olla tavoitettavissa

vastata puhelimeen tai viestiin. Puhua kanssani muulloinkin kuin kuntotsekissä.

 3. Pystyä treenaamaan kanssani

Minä haluan valmentajani tietävän, miten minä treenaan, ja näyttävän minulle, miten hän haluaa minun treenaavan.

4. Omata tietotaito niin treenaamiseen, ruokavalioon kuin kisapreppiin ja poseihin

Haluan koko paketin samasta paikasta, jotta jollakin on koko kokonaisuus hallussa. Haluan luottaa täysin siihen mitä valmentaja tekee.

 5. Uskaltaa

Minäkin uskallan kyseenalaistaa, tivata, vaatia. Valmentajankin pitää uskaltaa vaatia minulta.

Itse päädyin kaksi vuotta sitten BadAss Fitness Teamiin ja sen valmentajaan Elorannan Timoon juuri näistä syistä. Timppa on suorasanainen ja vaativa kuitenkaan kannustavuutta unohtamatta. Minä en halua ylimääräistä päänsilittelyä vaan realismia, mutta haluan toki kuulla valmentajaltani kun kehitystä tapahtuu. Onhan se välillä rasittava jätkä, unohtelee asioita ja aikatauluja ja tietää kaikesta kaiken, mutta ollaanpahan sitten molemmat samasta puusta. Timo myös asuu Helsingissä, joten pääsen treenaamaan pari kertaa kuukaudessa valmentajan ohjauksessa ja puhumaan samalla myös niitä näitä. Terveisiä vaan Timpalle, pusspuss, matka jatkuu!

Tsemiä kaikille syksyn kisailijoille loppurutistukseen ja onnea kisaviimeistelyihin, valmentajani sanoin: ”Nyt vaan naatitaan!!” Työnne olette jo tehneet, nyt eikun lasketellaan kohti maalia.

Photo 11-09-15 09 18 31_opt

4 vastausta artikkeliin ”Paljastuksia ja valmentajakuvioita”

  • Olet kyllä niin ehta bad ass – sekä salilla kuin somen kautta pääteltynä myös töissä ja kotiarjessakin.
    Toista tulevaa masteria on ilo seurata ja liputtaa :)

    Varsin on kyllä vaikuttavat nuo hiilulukemat. Ilmeisesti sinun ei tarvitse allekirjoittaneen tavoin temppuilla insuliinien kanssa? Eli vhh-ruokia ei tavispäiviltä löydy? Itsellä hiilarigemmit ovat peruspäivinä 240 luokkaa, ja vain kahtena tankkauspäivänä pääsen hipomaan sinun lukemiasi. Onko vapaalla kevyemmät sapuskat?

    Mutta tosiaankin, on ilo, ettei kaikki fysiikkaansa muokkaavat ole näitä bling bling neiti ysitoisvee skabaajia, vaan joukosta löytyy kaltaisiasi gemmejä, joilla on akateeminen tausta ja ”oikea” syke lajille.

    Voimia ja viisautta – myös sinne arjen puolelle (ja ihailut vielä perään, että kykenet kahteen vapaaseen viikossa!).

    Tiina

    • Tiina, sä olet kyllä aivan ihana :D

      Mulla on kaikki päivät samalla kalorimäärällä, eli nuo kaksi lepoäivääkin 350 g. Tarkoitus olisi saada nostettua jonnekin neljäänsataan. Ehkä mää oon kato vaan läpipasko, kuten isä joskus sano. Eikä se kai tarkottanut luonnetta ;)

      • Oi joi, samat hiilut leponakin. Motivoi varmasti huomattavasti paremmin, kuin tämän puuro-pastaa-pastaa-puuroa himoitsevan lepopäivän 140 grammaa :/

        Ihanalle on kuules helppo olla ihana – läpipaskalle olisi huomattavasti hankalampi kommentoida ;)

        Ja sinä päivänä, kun 400 g päjähtää tauluun, niin korkataan kyllä kunnon kuoharit!

      • No, toisaalta toi 100g riisihiutaleita vähän kyllä aamusta hikoiluttaa, mutta laiskahan se kai hikkoo syyessään? :D Ei pidä valittaa, vaan lusikka iäntä kohti!

Kommentointi on suljettu.