Tämä kirjoitushan alkoi hyvin, kaadoin nimittäin sitten kaffet syliini suoraan kriittisille alueille. Ja just kun mulla on jalassa ne stereotypiset fitnessmirkkuhousut (!!!) eli Freddyt, jotka ei ainakaan ole laadulla pilattu (hinnalla kylläkin) eikä pesukonetta rakasta. Perkele. Terveisiä vaan siis kaikille lentokoneesta, ei kande hörppiä sufeeta ilmakuoppien aikana. Ainakaan, jos alla on kasa lihasrelaksantteja ja sen kompensaationa kofeiiniä määrä, joka saa kädet tärisemään (=Noccoa).
Joo, ja Nano päätti eilen nautiskella JBL Reflect Mini bluetooth –kuulokkeeni aamupalaksi (jos jollain on siis ylimääräisiä tulppia koossa S, pistä tuleen!). Kiitos vaan, mangusti-aropupu-orava-koirani, jonka arvo nousi juuri sitten vastaavasti 99 eurolla. Tästä sukeutui ihan kertaheitolla halpa viikonloppu.
Mutta you gotta do what you gotta do for your living, eli duunireissulla tässä puolikuntoisena ollaan. Kroppa teki minulle oharit torstaina vetämällä aivan jäätävän jumin keskiselkään ja niskaan. Oli sen verran tärkeä työmatka pohjoiseen, että joutui sanomaan perjantaina työterveyslääkärille, että en voi yksinkertaisesti pitää saikkua, vaan pelkät piikit kankkuun riittää kiitos. Sain sitten relaksantti- ja kipupiikit vaihteeksi taas tarakkaan ja kasan nappeja kotiin. Aika tuskaistahan tämä on ollut, kun päätä ei pysty kääntämään vasuriin eikä alaspäin, mutta niskaleikkauksen perua olevilla fyssariliikkeillä olen vähän saanut sitä nyt paremmaksi. Toki massiivisen annoksen Sirdaludia ohella.
Niskani ottaa hittiä aika herkästi jännityksestä, ja tietysti itsekin on sen kanssa herkkänä kun operoitu alue kyseessä. 6/7 välistä leikatun pullistuman lisäksi on koko ajan ollut tiedossa, että 5/6 välissä on myös oireeton pullistuma. Sitä ei samalla leikattu juuri tuon täydellisen oireettomuuden vuoksi. Operaatio olisi tarkoittanut, että nikamat väleistä 5-7 olisi niitattu yhteen, jolloin pään kääntäminen olisi rajoittunut jo huomattavasti. On neurokirurgin mukaan yhtä todennäköistä, että ko. pullistuma alkaa oireilemaan, kuin että uusi muodostuu. Syystä, jota en itse ymmärrä, on niskani kuitenkin selkeästi herkempi vetämään totaalijumin jännityksen seurauksena kuin aikanaan ennen leikkausta. Jonkinlainen suojausmekanismi varmaankin? Myöskin erilaisia tilapäisiä puutumia tulee herkemmin sormiin. Ilmeisesti lihakset painavat tällöin jossain määrin samoja hermoja, jotka niskasta ottivat aikanaan hittiä? Tällä hetkellä pikkurillit meinaavat puutua, erityisesti jos käsi on koukussa, mikä säikäyttää kyllä joka kerta.
Olkapäätreeni on sellainen, jossa joudun tekemään ihan älyttömästi töitä, että saisin niskan alueen pidettyä mahdollisimman pitkälle rentona. Aina se vain ei onnistu. Pelkkä tietokoneen ääressä istuminen duunissa aiheuttaa hartiaseudulleni sellaisen ’perusjännityksen’, joten kaikki sen päälle tuleva on pahimmassa tapauksessa liikaa. Kuten nyt. Torstaina vedin Akin kanssa olkapäätreenin, jossa olin kokovartalokipsissä puolet ajasta. Siihen päälle sitten huonossa asennossa nukuttu yö kunnon uniapneakuorsauksilla (vedän itseni aivan jäykäksi kuorsatessani, aivan kuin hukkuisin) ja voila! Perjantai-aamuna piti kierähtää sängystä pois kun niskaa ei pystynyt jännittämään sen vertaa, että olisi pään painoa kivutta saanut kannateltua noustessa. Osittain siis omaa tyhmyyttä, mutta isolti asioita, joihin en tunnu pystyvän vaikuttamaan. Eikä tietysti tämä lentokoneessa / kokouspöytien ääressä istuminen ainakaan auta. Olisipa tähänkin joku piikki.
Mutta jälleen: näiden palikoiden kanssa on elettävä, ja kasattava paras mahdollinen palapeli. Olen kiitollinen terveydestäni tänäänkin, pienestä prakauksesta huolimatta.
Artikkelikuva otettu Levin huipun tuntumassa 29.10.2016
