Voiko valmentaja olla väärässä?

Dear diary,

pakkolepo (tai kevennys, kuten valmentaja sitä kutsuu) jatkuu. Kuuliaisena uskon, kun sanotaan että on aika keventää (tiedän kyllä sen itsekin, mutta kuten viimeksi todettiin, hitokseen vaikeaa), mutta omalle tyylilleni uskollisena kiukuttelen siitä silti ihan hiukkasen. Ihme, ettei valkku ole määrännyt puolisoa vahtimaan käskyn noudattamista. Minulla on ehkä vähän tapana karata salille.

(Vai onko?!)

Day 2: käytin tilannetta ’hyödyksi’ ja kulutin lauantain omissa luottamustoimissa, eli Erton alaisen yhdistyksen ET ry:n hallituksen kokouksessa. Liityin ET:n jäseneksi vuosi sitten, kun aloin tekemään pt:n hommia oman toimen ohessa. Päätin, että kerran minulle on tärkeää, että liikunta-alalle saataisiin työehtosopimus, osallistun itse myös sen mahdollistamiseen enkä vain ruikuta eriarvoisuutta. Liittyminen on ensimmäinen askel. Hain myös viime syyskokouksessa ET:n hallitukseen, ja tulin valituksi varaksi. Nyt seurailen sisäpiiristä, miten neuvottelut Erton ja suurimpien liikuntakeskusten kanssa sujuvat. Pienin askelin – vinkvink, sinäkin voit olla vaikuttamassa järjestäytymällä.

Illalla harrasttettiin sitten sujuvaa väärinymmärrysten sarjaa avopuolison kanssa. Vedettiin pari pitkää sarjaa kaikilla erikoistekniikoilla (pakkotoistoilla vikat).

Day 3: silkkaa ahdistumista ja epäonnistumista. Endorfiinitasot nolla, väsymystaso 10. Sain aamupalan syötyä kahden aikaan, johan olin herännyt ysin jälkeen ja yrittänyt torkkua sen jälkeen epätoivoisesti loppuajan. Koko päivän ihan törkeän huono olo, osittain varmasti siksi, ettei ruoka ole maistunut kun ei ole treenannut. Pelkoa siis takalooran levahtamisesta parin leivinuunin mittoihin ei realistisesti todellakaan ole, mutta hyvähän siitäkin on pikkuisen stressata, ettei vain stressin aiheet lopu kesken.

Illalla saatiin aikaiseksi tehtyä naudan kuvetta ja katsottua leffa Kesäkaverit. Nauroinkin ainakin viisi kertaa. Ei huono päätös kökölle viikonlopulle. Minäkin ehkä ahdistuin vain kerran. Aika hyvä saldo, mutta ei nyt kovin lähellä normaalia… Mun kanssa on niin kovin helppo keskustella nykyään, kun en osaa vastata mihinkään, missä pitäisi kuvailla jotenkin sitä, miltä minusta tuntuu.

1305792790851_opt (1)

Day 4: ei mitään kerrottavaa. Mitään. Paitsi paha olo ja olen kotona töiden sijaan. Joko saa mennä heiluttelemaan edes niitä kilon käsipainoja? Lupaan olla nätisti ja hikoilla maksimissaan niin että eyelinerit ei lähde leviämään eikä oksennus ei tule. Ei kai sellaista edes lasketta?

Ai ei? No ei sitten. Eihän se missään määrin järkevää olisikaan, mutta kunhan kokeilin… Tylsyys.

Ja vastauksena otsikon kysymykseen: Tietysti voi. Siksi pitää olla omatkin aivot. Ei valmentaja lue ajatuksiasi, ja jos et ole valmentajalle rehellinen, voit saada aikalailla puuhun meneviä ohjeita. Oma vastuu tässäkin asiassa, ei valmentaja ratkaise murheitasi tai tiedä niistä jos et niistä puhu. Tässä tapauksessa tosin väärässä olemisen mahdollisuus on aika minimaalinen, koska siinä tilanteessa kun minä itse päädyn epäilemään levon tarvetta, on usein menty jo vähän askel metsään. En kuulu siihen ryhmään, joka tarpeeksi ajoissa pohtii näitä asioita ääneen valkullekin – siinä taas itselle kehittämiskohde. Niitäkin on ihan vaan muutama kertynyt.

2 vastausta artikkeliin ”Voiko valmentaja olla väärässä?”

  • Joskus tuntuu itsestäkin, että vapaan aiheuttama stressi olisi pääkopalle ja kropalle pahempaa, kuin treenin aiheuttama luonnollinen stressi – eli eikö sitä pääsisi vähemmällä kortisolisatsilla, kun vain saisi mennä salille ja jättää vapaahermoilun kokonaan välistä?!

    But I feel you ja vieroitusoireet – mistä saa kierrokset, ellei salista??!!

    Sitä kuuluisaa, riemastuttavaa ja raastavaa TSEMPPIÄ (riipivä sana!), vaikka sen voikin vapaalla tunkea auringottomaan paikkaan (minä levitän persaustani huomisen… ..).

    • Pakkolepo ottaa kyllä niiiiiiin päänupille kun miettii vaan ’hukkaan’ heitettyä aikaa. Vaikka eihän se niin mene, lepo on tuikitarpeellista, varsinkin jos meinaa muu elämä olla stressiherkkäö. Eihän se keho tunnista mistä se stressi tulee.
      Mutta ehkä ke pistetään jalat kuolioon, maybe baby… :)

Kommentointi on suljettu.